Happy people.

En tiedä, että miksi mulla soi päässä SOADin Lonely Day. Päivä on ollut täysin päinvastainen, ei tippaakaan yksinäistä siis.

M piti omaa lomaa koulusta vain hakeakseen mut osastolta.
Mentiin Töölönlahden rantaan. Oli kaunis, aurinkoinen päivä. Ja mä olin niin helvetin onnellinen.
Mun on rehellisesti sanottuna vaikea kuvitella itseäni kenenkään muun, kuin M:n kanssa. Kukaan ei voisi olla yhtä ihana, ymmärtäväinen, kärsivällinen, luotettava, rakastettava ja aina hyvällä tuulella. Sillä on oma elämä kondiksessa, se tuntee parhaimmat ihmiset ja se tulee kaikkien kanssa toimeen. Se on niin täydellinen ihminen, että välillä musta tuntuu, että mä en ole oikea, tarpeeksi hyvä ihminen, sille. Mä olen vain lääkkeitä vetävä ja ranteita viiltelevä, häiriintynyt ihmislapsi. Ei mun pitäisi olla sellaisen ihminen kanssa yhdessä. Mutta mä olen. Olen onnellinen, että olen.

Hilluttiin siellä ja sitten käytiin syömässä eräässä raflassa. Ysiin saakka hengailtiin kaupungilla, sitten mentiin meille. Äiti oli kotona. Sillä oli naamallaan taas yhtä epäilevä ilme, kun mä olin hyvällä tuulella. Mä kuitenkin vakuutin, että oon ottanut lääkkeet aamulla ja että kaikki on okei, että mä olen vaan onnellinen. Uskoi se sitten lopulta.

Jaja.. hmhmhm!
Äiti lupasi, että saan mennä huomenna M:lle yöksi.
Ah. Ikää kahdeksantoistavee ja äitiltä on kysyttävä vielä lupa. Heha. Mutta joo. Sellasta on kun on henkisesti sairas ja epävakaa ihminen. Ei mulla tosin omien muistikuvien mukaan ole harhoja ollut enää vähään aikaan. Tai on jotain sekavia yöheräämisiä outojen unien vuoksi ollut, mutta ne johtuu lääkkeistä ja mulla on ollut niitä lähes niin kauan, kuin mä olen lääkkeitä syönyt. Niihin on totuttu. Ainoa, mikä yhä rajoittaa elämää on ahdistus, joka iskee välillä yllättäen ja välillä mä tunnen, kun se fiilis tulee, että pian iskee kohtaus. Ja se on kai ainoa, mitä en oikein pysty hallitsemaan. Mutta kovasti yritän.

Didii. Mä odotan. Odotan, odotan, odotan huomista.
Siellä samalla patjalla nukutaan molemmat, kun ei ole muuta. Mutta sitähän en äidille kerrooo.
Olen innoissani. Onnellinen. Ja ah niiiiiiin rakastunut.