T:n syleilyssä myöhäisenä elokuun iltana Töölönlahden rannalla.
Siinä mä seison. Samalla paikalla, missä olen ollut niin monesti M:n kanssa. Nyt toisen miehen kanssa. Toisen miehen syleilyssä.
Tunnen itseni onnelliseksi, mutta samalla onnettomaksi.
T kuiskaa hiljaa, että sen pitäisi mennä. Mä soperran dontleaveme.
I don't want, but I have to T huokaisee täydellisellä amerikanenglannillaan suoraan mun korvaani.
Enkä mä voi olla suutelematta sitä suulle.
Ja mun pieni sydän räjähtää, kun se päästää otteensa. Sanoo, että hän menee nyt nukkumaan, see you tomorrow.
Sure, I call you.
Ja mä tunnen itseni niin pieneksi nyt tässä tyhjyydessä. Mä mahduin sen syleilyyn täydellisesti. Kuin se olisi tarkoitettu vain mulle.
Ja mulla on niin ikävä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment