Mulla ei aivot toimi.
Olo on räkänen, tukkoinen, flunssainen.
Veikkaisin allergiaa.
Enkä jaksa edes kirjoittaa englanniksi.

T soitti mulle tunti sitten. Puhuin sen kanssa. En tiedä, että miksi koen olevani rakastunut, vaikka en ole kyseistä henkilöä ikinä nähnytkään. Kaipaan sitä, ikävöin. Se on niin upea persoona, etten haluaisi elää hetkeäkään ilman hänen seuraansa. Mutta vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Ei tällaisena rahattomana, kämpättömänä, koulutettomana, aivokuolleena hyypiönä.
Inhoan olla tällainen. Inhoan asioita, jotka ovat johtaneet tähän. Ennen kaikkea inhoan olla niin vitun rakastunut ihmiseen, josta en tiedä juuri muuta kuin sen, mitä olen hänen kanssaan jutellut mesessä ja puhelimessa. Silti sydämeni väittää minun olevan riippuvainen hänestä.
Mikä ei ole mahdollista. Ei voi olla.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaaa.
Mun poskionteloihin sattuu. Silmiä särkee. Päätä särkee. Vammanen olo. Väsyttäisikin.
En vaan jaksa mennä nukkumaan. En halua mennä nukkumaan, koska T on mesessä.

Elämä on niin vitun julmaa.
Vitun sekavaa kaikki.

En ole syönyt tänään mitään.
Enkä aio syödäkään.
Ei tee mieli. Ei ole nälkä.
Voin hyvin.