Loppu on alkanut. 49 kiloa rikki aamulla. Tää on mulle kuolemaksi. En kykene enää nostamaan itseäni tästä ylös. Vittu.
T tuli.
Sen kanssa koko päivän. <3
Tavallaan olen onnellinen.
Saturday, August 22, 2009
Friday, August 21, 2009
♥
Rakkaus on merkki kurjuudestamme.
Jumala voi rakastaa vain itseään.
Me ainoastaan jotakin muuta.
- Simone Weil______________________________
Tuesday, August 18, 2009
Sunday, August 16, 2009
Mitään tolkkua missään?
Mä vaan kelaan, uudestaan ja uudestaan, että miten kaikki olis paljon helpompaa, jos ottaisin itseäni niskasta kiinni ja yrittäisin ryhdistäytyä - sen sijaan siis, että ei jäisi pelkäksi yritykseksi. (Ehkä mä salaa nautin tästä huonosta olosta, epämääräisistä päivistä ja pillereistä.)
Lopettaisin kaikki huonot tavat yksitellen.
Ensiksi kaikki säätäminen syömisen kanssa. Paino on heittelehtinyt kesän aikana, mutta pudonnut multa on se kymmenisen kiloa.
Mikä tällaisena sadanseitsemänkymmenensentin hukkapätkänä meinaa alipainoa. Se neljäkaks kiloa ei todellakaan ole kaukana, jos elän tähän tapaan. Se neljäkaks ja letkuruokinta, niinkuin joskus... aikoja sitten.
Siihen emme pyri. Todellakaan. Ei enää.
Asia numero kaksi, mikä pitäisi saada järjestykseen on oma pää. Mikä ei ole ihan helpoimmasta päästä, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tarkemmin sanottuna siis pitäisi saada nyt selvyyttä mun ja M:n tilanteeseen. Siihen, että onko meidän mahdollista jatkaa suhdettamme vielä, vai ei. Toinen asia on sitten T/L. Mä olen ihan sydänjuuriani myöten rakastunut! Enkä edes ajattele mitään muuta enää, kuin vain ja ainoastaan häntä.
Mikä on mua ja M:aa ajatellen aika paska juttu. Toisaalta taas pelkään, että tarvitsen ja haen itselleni taas vain huoltajaa, enkä mitään oikeata seurustelusuhdetta. Kyllä juu, nautin turvallisuuden tunteesta, nautin siitä, kun saan kokea olevani rakastettu ja haluttu. En vaan itse aina anna vastakaikua, mikä on varsin vittumainen juttu. Välillä musta tuntuu, että olen riippuvainen varattuna olemisen tunteesta. Siitä, että mulla on koko ajan joku, jonka luokse mennä ja palata, kun maailma ei mua avosylin otakaan vastaan.
Helvetin säälittävää. Mutta hei, meikäläinenhän on varsin säälittävä olento.
Kolmas juttu onkin tämä päihteiden käytön lopettaminen ja omien nappieni ajallaan ottaminen. Mikä ei aina onnistu johtuen käytetystä alkoholista tai muista pilsuista. Tai ehkä tämän pitäisi olla asia numero kaksi, eikä kolme. Anygay, siis joo tosiaan, lopetan alkoholin liikakäytön ja alan ottamaan oman lääkitykseni ajallaan. Luovun myös kaikista muistakin pilsuista. Tupakasta luovun, sitten kun saan kaiken muun tasapainoon, jotta pääni kestää tuosta stressinpoistajasta irroittamisen.
Ja juoksemista, sekä muuta liikuntaa, yritän tasapainottaa tuon syömisen kanssa. Jos en syö, niin ei lenkillekään ole menemistä. Koska se on kuitenkin mulla niin, että mun on pakko liikkua ja purkaa paineita siten. Syön mä tai en, niin mä liikun. Tupakasta kun pääsen eroon, niin ei siinä ole muuta suuntaa kunnolleni kuin kohti tähtiä ja taivaita!
Mutta sitä odotellessa vittuunnun suhteellisen surkeaan kuntooni.
Missä on ne yöt, jotka juoksin läpeensä vain lievittääkseni silloista angstiani?
Mihin ne on kadonneet? Mihin se teräskunto on? Missä on mun kestävyyteni?
Mä rakastin ja rakastan edelleen juoksemista. Mutta kaikki muu - syöminen lähinnä - on pilannut siitä joskus saamani nautinnon.
Inhottaa.
Mun pitäisi olla nukkumassa. Oh yes.
Kiitos ja näkemiin.
Jutellaan taas kun törmätään.
Lopettaisin kaikki huonot tavat yksitellen.
Ensiksi kaikki säätäminen syömisen kanssa. Paino on heittelehtinyt kesän aikana, mutta pudonnut multa on se kymmenisen kiloa.
Mikä tällaisena sadanseitsemänkymmenensentin hukkapätkänä meinaa alipainoa. Se neljäkaks kiloa ei todellakaan ole kaukana, jos elän tähän tapaan. Se neljäkaks ja letkuruokinta, niinkuin joskus... aikoja sitten.
Siihen emme pyri. Todellakaan. Ei enää.
Asia numero kaksi, mikä pitäisi saada järjestykseen on oma pää. Mikä ei ole ihan helpoimmasta päästä, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tarkemmin sanottuna siis pitäisi saada nyt selvyyttä mun ja M:n tilanteeseen. Siihen, että onko meidän mahdollista jatkaa suhdettamme vielä, vai ei. Toinen asia on sitten T/L. Mä olen ihan sydänjuuriani myöten rakastunut! Enkä edes ajattele mitään muuta enää, kuin vain ja ainoastaan häntä.
Mikä on mua ja M:aa ajatellen aika paska juttu. Toisaalta taas pelkään, että tarvitsen ja haen itselleni taas vain huoltajaa, enkä mitään oikeata seurustelusuhdetta. Kyllä juu, nautin turvallisuuden tunteesta, nautin siitä, kun saan kokea olevani rakastettu ja haluttu. En vaan itse aina anna vastakaikua, mikä on varsin vittumainen juttu. Välillä musta tuntuu, että olen riippuvainen varattuna olemisen tunteesta. Siitä, että mulla on koko ajan joku, jonka luokse mennä ja palata, kun maailma ei mua avosylin otakaan vastaan.
Helvetin säälittävää. Mutta hei, meikäläinenhän on varsin säälittävä olento.
Kolmas juttu onkin tämä päihteiden käytön lopettaminen ja omien nappieni ajallaan ottaminen. Mikä ei aina onnistu johtuen käytetystä alkoholista tai muista pilsuista. Tai ehkä tämän pitäisi olla asia numero kaksi, eikä kolme. Anygay, siis joo tosiaan, lopetan alkoholin liikakäytön ja alan ottamaan oman lääkitykseni ajallaan. Luovun myös kaikista muistakin pilsuista. Tupakasta luovun, sitten kun saan kaiken muun tasapainoon, jotta pääni kestää tuosta stressinpoistajasta irroittamisen.
Ja juoksemista, sekä muuta liikuntaa, yritän tasapainottaa tuon syömisen kanssa. Jos en syö, niin ei lenkillekään ole menemistä. Koska se on kuitenkin mulla niin, että mun on pakko liikkua ja purkaa paineita siten. Syön mä tai en, niin mä liikun. Tupakasta kun pääsen eroon, niin ei siinä ole muuta suuntaa kunnolleni kuin kohti tähtiä ja taivaita!
Mutta sitä odotellessa vittuunnun suhteellisen surkeaan kuntooni.
Missä on ne yöt, jotka juoksin läpeensä vain lievittääkseni silloista angstiani?
Mihin ne on kadonneet? Mihin se teräskunto on? Missä on mun kestävyyteni?
Mä rakastin ja rakastan edelleen juoksemista. Mutta kaikki muu - syöminen lähinnä - on pilannut siitä joskus saamani nautinnon.
Inhottaa.
Mun pitäisi olla nukkumassa. Oh yes.
Kiitos ja näkemiin.
Jutellaan taas kun törmätään.
Friday, August 14, 2009
Rakkautta?
LinK sanoo:
i want you. i want you with your problems. with your defect and weaknesses. i need you. you are the most special and the wisest guy that i have ever meet. and believe me, i have meet a lot of guys. but any of them is not like you. youre special.
LinK sanoo:
youre tough but still so gentle. you know what you want. and i believe that you will get it. and more. you can reach anything in your life. anything. i believe so.
LinK sanoo:
i know this come so fast and such but what if i come in finland? like a vacation or such. so we good meet and talk and learn to know each other better. i have money. my parents have money. i can come. but only if you want it too.
Severi sanoo:
I'm quite confused. But yeah, come if you want. I want to meet you face to face, too. You are interesting person. And I like you.
LinK sanoo:
geez... i like you too. but its a deal, right? that i come to finland.
Severi sanoo:
Deal !
LinK sanoo:
: )
LinK sanoo:
soo.. when? is 22. - 26. days ok?
Severi sanoo:
Agree perfect. (:
LinK sanoo:
cool. we meet then. face to face.
i want you. i want you with your problems. with your defect and weaknesses. i need you. you are the most special and the wisest guy that i have ever meet. and believe me, i have meet a lot of guys. but any of them is not like you. youre special.
LinK sanoo:
youre tough but still so gentle. you know what you want. and i believe that you will get it. and more. you can reach anything in your life. anything. i believe so.
LinK sanoo:
i know this come so fast and such but what if i come in finland? like a vacation or such. so we good meet and talk and learn to know each other better. i have money. my parents have money. i can come. but only if you want it too.
Severi sanoo:
I'm quite confused. But yeah, come if you want. I want to meet you face to face, too. You are interesting person. And I like you.
LinK sanoo:
geez... i like you too. but its a deal, right? that i come to finland.
Severi sanoo:
Deal !
LinK sanoo:
: )
LinK sanoo:
soo.. when? is 22. - 26. days ok?
Severi sanoo:
Agree perfect. (:
LinK sanoo:
cool. we meet then. face to face.
Saturday, August 8, 2009
Mulla ei aivot toimi.
Olo on räkänen, tukkoinen, flunssainen.
Veikkaisin allergiaa.
Enkä jaksa edes kirjoittaa englanniksi.
T soitti mulle tunti sitten. Puhuin sen kanssa. En tiedä, että miksi koen olevani rakastunut, vaikka en ole kyseistä henkilöä ikinä nähnytkään. Kaipaan sitä, ikävöin. Se on niin upea persoona, etten haluaisi elää hetkeäkään ilman hänen seuraansa. Mutta vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Ei tällaisena rahattomana, kämpättömänä, koulutettomana, aivokuolleena hyypiönä.
Inhoan olla tällainen. Inhoan asioita, jotka ovat johtaneet tähän. Ennen kaikkea inhoan olla niin vitun rakastunut ihmiseen, josta en tiedä juuri muuta kuin sen, mitä olen hänen kanssaan jutellut mesessä ja puhelimessa. Silti sydämeni väittää minun olevan riippuvainen hänestä.
Mikä ei ole mahdollista. Ei voi olla.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaaa.
Mun poskionteloihin sattuu. Silmiä särkee. Päätä särkee. Vammanen olo. Väsyttäisikin.
En vaan jaksa mennä nukkumaan. En halua mennä nukkumaan, koska T on mesessä.
Elämä on niin vitun julmaa.
Vitun sekavaa kaikki.
En ole syönyt tänään mitään.
Enkä aio syödäkään.
Ei tee mieli. Ei ole nälkä.
Voin hyvin.
Olo on räkänen, tukkoinen, flunssainen.
Veikkaisin allergiaa.
Enkä jaksa edes kirjoittaa englanniksi.
T soitti mulle tunti sitten. Puhuin sen kanssa. En tiedä, että miksi koen olevani rakastunut, vaikka en ole kyseistä henkilöä ikinä nähnytkään. Kaipaan sitä, ikävöin. Se on niin upea persoona, etten haluaisi elää hetkeäkään ilman hänen seuraansa. Mutta vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Ei tällaisena rahattomana, kämpättömänä, koulutettomana, aivokuolleena hyypiönä.
Inhoan olla tällainen. Inhoan asioita, jotka ovat johtaneet tähän. Ennen kaikkea inhoan olla niin vitun rakastunut ihmiseen, josta en tiedä juuri muuta kuin sen, mitä olen hänen kanssaan jutellut mesessä ja puhelimessa. Silti sydämeni väittää minun olevan riippuvainen hänestä.
Mikä ei ole mahdollista. Ei voi olla.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaaa.
Mun poskionteloihin sattuu. Silmiä särkee. Päätä särkee. Vammanen olo. Väsyttäisikin.
En vaan jaksa mennä nukkumaan. En halua mennä nukkumaan, koska T on mesessä.
Elämä on niin vitun julmaa.
Vitun sekavaa kaikki.
En ole syönyt tänään mitään.
Enkä aio syödäkään.
Ei tee mieli. Ei ole nälkä.
Voin hyvin.
Friday, August 7, 2009
En jaksa kirjoittaa tänään.
Rakastuminen on vittumaista.
Kaukopuheluita illasta toiseen, jotta voisin kuulla hänen äänensä.
Jos en soita, hän soittaa.
Miksi hänen pitää asua niin helvetin kaukana?
Kaukopuheluita illasta toiseen, jotta voisin kuulla hänen äänensä.
Jos en soita, hän soittaa.
Miksi hänen pitää asua niin helvetin kaukana?
Sunday, August 2, 2009
Left me in my self-pity.
I'm listening Apulanta right now. Song called "Pahempi toistaan" ("Worser than other"). It reminds me some strange way of me and Mika's relationship, that came to it's end little time ago.
I feel quite separate. Separated from other people. They won't give me the respection without Mika, wich is quite annoying. But what I can do? My company is not the wanted on those social circles. I'm the sick one, that people, who anyone won't know on the street when I walk approach. So.. I don't have much to do. I'm just trash for those people. Nothing more. And still I think that there are few quite nice people whose I want to know better. But they won't me, so.. yeah.
It's hard but I have used to it. Used to that I don't belong to anywhere.
Life is and we let it be.
Yesterday, I dyed my hair just because my natural haircolour was coming. I hate it. I want it black. And now it's black. Black, black, black.
And some quite new pal developed an argue with me, 'cause I didn't have energy to talk with her yesterday. Because of that, she sent me some very stupid textmessages all the evening and almost all the night. It hurts, to tell the truth. But I just didn't have the energy to try to understand and listen her problems. I don't know why I was thinking that she would understand my situation, but no, I guess.
But everyone did not get it, I'm just a human. I just can't take the pain away from anyone when I'm pain in with myself. I listen when I can, I support, I encourage. But still I'm just a human, I can't help ceaselessly. And it hurts when someone don't get it.
Anxiety is calling me again.
I have start smoking just relieve my stress and anxiety. But now my cigarette case has became empty. I have smoked today too much. So.. may be it's just good thing when I don't have left anything. May be I buy tomorrow more. Will see.
Today I have ate only a chocolate bar. And chewing gum. And water, of course. But nothing else. I feel quite empty - but not hungry - and well. Energetic. For a quite long time.
Tomorrow I have control visit on hospital, I have to go speech my mental and physical health to there. I might get to back to division _if_ I tell how I really doing. And - I could say - I don't do very well, even I feel like it.
But there is so much things that I have not written in here.
I have taken some pills, so I could forget all the mistakes that I have done. But it has been just a momentarily relief.
I have purge my stomach with laxatives.
I have vomit.
I have eat ravenously.
I have cried and cut, when I have feel very anxiety.
I want to believe I can stand on my own, but the truth is.. I can not.
It is very pressing to even think how much damage I have done to myself. Just 'cause Mika's and my relationship gets broken. And I'm the quilty one. It is really... I can't even describe that feeling. I should not been dissappointed, 'cause it was me, who did it. I'm in regret right now. I have punished myself so badly. And yeah.. I don't want to talk of things like this, but still I talk. I'm stupid.
May be I shut the fuck up for little time.
When I get over this anxiety and self-pity.
I feel quite separate. Separated from other people. They won't give me the respection without Mika, wich is quite annoying. But what I can do? My company is not the wanted on those social circles. I'm the sick one, that people, who anyone won't know on the street when I walk approach. So.. I don't have much to do. I'm just trash for those people. Nothing more. And still I think that there are few quite nice people whose I want to know better. But they won't me, so.. yeah.
It's hard but I have used to it. Used to that I don't belong to anywhere.
Life is and we let it be.
Yesterday, I dyed my hair just because my natural haircolour was coming. I hate it. I want it black. And now it's black. Black, black, black.
And some quite new pal developed an argue with me, 'cause I didn't have energy to talk with her yesterday. Because of that, she sent me some very stupid textmessages all the evening and almost all the night. It hurts, to tell the truth. But I just didn't have the energy to try to understand and listen her problems. I don't know why I was thinking that she would understand my situation, but no, I guess.
But everyone did not get it, I'm just a human. I just can't take the pain away from anyone when I'm pain in with myself. I listen when I can, I support, I encourage. But still I'm just a human, I can't help ceaselessly. And it hurts when someone don't get it.
Anxiety is calling me again.
I have start smoking just relieve my stress and anxiety. But now my cigarette case has became empty. I have smoked today too much. So.. may be it's just good thing when I don't have left anything. May be I buy tomorrow more. Will see.
Today I have ate only a chocolate bar. And chewing gum. And water, of course. But nothing else. I feel quite empty - but not hungry - and well. Energetic. For a quite long time.
Tomorrow I have control visit on hospital, I have to go speech my mental and physical health to there. I might get to back to division _if_ I tell how I really doing. And - I could say - I don't do very well, even I feel like it.
But there is so much things that I have not written in here.
I have taken some pills, so I could forget all the mistakes that I have done. But it has been just a momentarily relief.
I have purge my stomach with laxatives.
I have vomit.
I have eat ravenously.
I have cried and cut, when I have feel very anxiety.
I want to believe I can stand on my own, but the truth is.. I can not.
It is very pressing to even think how much damage I have done to myself. Just 'cause Mika's and my relationship gets broken. And I'm the quilty one. It is really... I can't even describe that feeling. I should not been dissappointed, 'cause it was me, who did it. I'm in regret right now. I have punished myself so badly. And yeah.. I don't want to talk of things like this, but still I talk. I'm stupid.
May be I shut the fuck up for little time.
When I get over this anxiety and self-pity.
Friday, July 31, 2009
It's english now.
So yep. It's english now. Feels quite strange to write in foreign language. And my head has filled with emptiness because of the chance of languages. Heh.
Soooooooo.. today. Nothing interesting. I was hanging on city center earlier today. Drunk cup of coffee on some café. And then I go to library and there I came at home.
M called later afternoon about our confused relationship. We talk hour and half. But anything didn't get clearier. I don't understand why he keep in touch with me if he hates me. (He had said that he hates me.) So yeah.. quite confusing.
I sitting here and listening music. Loneliness stalking me on corners of my room. Silence would be worser thing, thought.
I have ruined my life. And myself. But.. here we come, slowly, but coming still. I lift myself up from this shitty thing that I have called my life. It takes time, but I do it.
As I say, my head is empty. So, this is quite short entry. I might need accustom this before I could write anything depth.
Soooooooo.. today. Nothing interesting. I was hanging on city center earlier today. Drunk cup of coffee on some café. And then I go to library and there I came at home.
M called later afternoon about our confused relationship. We talk hour and half. But anything didn't get clearier. I don't understand why he keep in touch with me if he hates me. (He had said that he hates me.) So yeah.. quite confusing.
I sitting here and listening music. Loneliness stalking me on corners of my room. Silence would be worser thing, thought.
I have ruined my life. And myself. But.. here we come, slowly, but coming still. I lift myself up from this shitty thing that I have called my life. It takes time, but I do it.
As I say, my head is empty. So, this is quite short entry. I might need accustom this before I could write anything depth.
Thursday, July 30, 2009
What if I start to write in english?
Harkitsen alkavani kirjoittaa blogiani englanniksi.
Varautukaa siis mahdolliseen kielen muutokseen.
Itsellenihän se ei tuota ongelmia, itsellenihän siitä ei ole mitään vaivaa.
Puolesta vai vastaan?
Varautukaa siis mahdolliseen kielen muutokseen.
Itsellenihän se ei tuota ongelmia, itsellenihän siitä ei ole mitään vaivaa.
Puolesta vai vastaan?
Tuesday, July 28, 2009
Minulla on sielunkumppani.
Link sanoo:
im mortally tired. this world is sick. ppl care just children that have cancer or some other illness. but never ever they wont see me or ppl like me. never they would not open their eyes and look how badly im broken inside. depression is a curse. no one never say any encouraging word for you. ppl treat me like i was choose this on my own! depression is illness that could kill. as cancer...
Link sanoo:
BUT the different is there that depression is mentally disease unlike cancer. you couldnt never ever prove to anyone that you really are sick and you really need help. cancer - you dont need prove anything. the illness prove itself coz its physically noticeable.
Link sanoo:
btw, do you SI'ing?
Severi sanoo:
SI'ing? What that means?
Link sanoo:
self-injuring.
Severi sanoo:
Aa. And yes, I self-injuring myself. Nowadays not so often as year(s) ago.
Link sanoo:
ok. im SI'ing myself since i was 13 y.o. now as often as then. so almost everyday.
Link sanoo:
but no one was ever think that i might have serious problems. they just think that i try to beg some attention. it hurts when ppl treat me like this. im not a monster, lunatic or anything. i just feel very bad.
Severi sanoo:
I know the feeling.
Link sanoo:
you are like me. lonely and accused, and also mentally decay. but still you have good sense of humor and will to fight your way out this blackness. you got my respect, mate.
Severi sanoo:
Well.. I feel myself very confused right now. Thanks your words, I put them deep in my heart, so I don't forgot them.
Link sanoo:
i hope you could put me in your heart. may be then i would not be so lonely anymore. and i promise i would not hurt your heart!
Severi sanoo:
Now I'm embarassed. : D Blushing, because of your words.
Link sanoo:
haha.
Severi sanoo:
But my heart is reserved for another guy. If he would ever come back.
Link sanoo:
thats okay. i could still be your soulmate. and you could me my soulmate.
im mortally tired. this world is sick. ppl care just children that have cancer or some other illness. but never ever they wont see me or ppl like me. never they would not open their eyes and look how badly im broken inside. depression is a curse. no one never say any encouraging word for you. ppl treat me like i was choose this on my own! depression is illness that could kill. as cancer...
Link sanoo:
BUT the different is there that depression is mentally disease unlike cancer. you couldnt never ever prove to anyone that you really are sick and you really need help. cancer - you dont need prove anything. the illness prove itself coz its physically noticeable.
Link sanoo:
btw, do you SI'ing?
Severi sanoo:
SI'ing? What that means?
Link sanoo:
self-injuring.
Severi sanoo:
Aa. And yes, I self-injuring myself. Nowadays not so often as year(s) ago.
Link sanoo:
ok. im SI'ing myself since i was 13 y.o. now as often as then. so almost everyday.
Link sanoo:
but no one was ever think that i might have serious problems. they just think that i try to beg some attention. it hurts when ppl treat me like this. im not a monster, lunatic or anything. i just feel very bad.
Severi sanoo:
I know the feeling.
Link sanoo:
you are like me. lonely and accused, and also mentally decay. but still you have good sense of humor and will to fight your way out this blackness. you got my respect, mate.
Severi sanoo:
Well.. I feel myself very confused right now. Thanks your words, I put them deep in my heart, so I don't forgot them.
Link sanoo:
i hope you could put me in your heart. may be then i would not be so lonely anymore. and i promise i would not hurt your heart!
Severi sanoo:
Now I'm embarassed. : D Blushing, because of your words.
Link sanoo:
haha.
Severi sanoo:
But my heart is reserved for another guy. If he would ever come back.
Link sanoo:
thats okay. i could still be your soulmate. and you could me my soulmate.
Subscribe to:
Posts (Atom)