T ♥ S
02102009
10.6.2010 alkaa uusi elämäni jossain toisaalla.
Friday, October 2, 2009
Saturday, September 5, 2009
53 kg.
Olen ylpeä itsestäni, mutta samalla syvästi pettynyt. Pari kiloa lisää. Olen saanut pysäytettyä tippumisen. Toistaiseksi ainakin.
Oma kämppä hakusessa.
T on koko ajan mielessä. Kamala ikävä. Hän sanoi, että voisi harkita Suomeen muuttoa ja minä itse taas sanoin, että voisin hyvillä mielin jättää tämän maailman kolkan taakseni. Tosin, kunto ei ihan vielä anna periksi. Mutta ei kovin kaukana siitä ehkä olla. En tiedä. En yleisestikään oikein tiedä mistään mitään.
Väsyttää tavattomasti. Nukuin huonosti. Pää reistaillut taas vaihteeksi ihan kiitettävästi. Unet ovat todella sairaita, ajatukset välillä sairaampia ja helvetin häiritseviä. Vittumaista, kun en koe pystyväni edes itse kontrolloimaan niitä. Ne vaan tulee. Se on niin.. sairasta.
Olen viiltänyt.
Raapinut.
Pistellyt.
Polttanut.
Hakannut.
Syönyt laksatiiveja.
Oksentanut.
Ollut syömättä.
Syönyt liikaa ja oksentanut.
Ruoka ei pysy sisällä. No, ei tietenkään jos jotain laksatiiveja vedän.
Mutta noin yleisesti. Kun syön, tulee niin vitun kuvottava olo, että se safka ei vaan pysy sisällä ja se tulee ulos samaa tietä kuin mahaan päätyikin. Se vituttaa. Yritän välttää syömästä suuria määriä ja pitää sen sisällä edes viisitoista minuuttia.
Keskustelin mielenkiintoisia psykologini kanssa eilen. Puhuttiin sairaista, hallitsemattomista ajatuksistani. Hän sanoi sen kuuluvan sairauden kuvaan. Hän juttelee lääkärin kanssa lääkemäärän nostamisesta. Tai oikeastaan ehdottaa lääkärille lääkemäärän nostamista. Ehkä mä joskus saan taas itseni hallintaan. Ehkä mä joskus saan taas elää normaalisti. Tai ehkä mä olen seuraavan kymmenen vuoden päästä suljetulla. Ehkä mä en ikinä enää parannu. Se pelottaa. Että vaikka kuinka yrittäisin taistella omituisia olojani vastaan, niin se ei välttämättä auta. Välttämättä siitä ei ole mitään hyötyä.
Lääkkeistä on. Tosin, välillä tuntuu, että tarvin lääkkeitä kestääkseni lääkkeitä. Välillä tuntuu, että tarvitsen pillereitä nukahtaakseni, herätäkseni, ajatellakseni, saadakseni jotain aikaan ja ollakseni ihmisten kanssa sosiaalisessa kanssakäynnissä ilman ahdistusta. Tuntuu niin hullulta. Ah. Vihaan sanaa hullu.
Välillä tunnen olevani niin sotkussa kaikkien ajatusteni kanssa. Välillä taas kaikki tuntuu paljon selvemmältä. Välillä taas.. en tiedä.
Sekavaa, myönnän.
Mun pitäisi syödä jotain tänäänkin.
En vain jaksa.
Halua.
Pysty.
Kykene.
Mutta mä yritän.
Olen ylpeä itsestäni, mutta samalla syvästi pettynyt. Pari kiloa lisää. Olen saanut pysäytettyä tippumisen. Toistaiseksi ainakin.
Oma kämppä hakusessa.
T on koko ajan mielessä. Kamala ikävä. Hän sanoi, että voisi harkita Suomeen muuttoa ja minä itse taas sanoin, että voisin hyvillä mielin jättää tämän maailman kolkan taakseni. Tosin, kunto ei ihan vielä anna periksi. Mutta ei kovin kaukana siitä ehkä olla. En tiedä. En yleisestikään oikein tiedä mistään mitään.
Väsyttää tavattomasti. Nukuin huonosti. Pää reistaillut taas vaihteeksi ihan kiitettävästi. Unet ovat todella sairaita, ajatukset välillä sairaampia ja helvetin häiritseviä. Vittumaista, kun en koe pystyväni edes itse kontrolloimaan niitä. Ne vaan tulee. Se on niin.. sairasta.
Olen viiltänyt.
Raapinut.
Pistellyt.
Polttanut.
Hakannut.
Syönyt laksatiiveja.
Oksentanut.
Ollut syömättä.
Syönyt liikaa ja oksentanut.
Ruoka ei pysy sisällä. No, ei tietenkään jos jotain laksatiiveja vedän.
Mutta noin yleisesti. Kun syön, tulee niin vitun kuvottava olo, että se safka ei vaan pysy sisällä ja se tulee ulos samaa tietä kuin mahaan päätyikin. Se vituttaa. Yritän välttää syömästä suuria määriä ja pitää sen sisällä edes viisitoista minuuttia.
Keskustelin mielenkiintoisia psykologini kanssa eilen. Puhuttiin sairaista, hallitsemattomista ajatuksistani. Hän sanoi sen kuuluvan sairauden kuvaan. Hän juttelee lääkärin kanssa lääkemäärän nostamisesta. Tai oikeastaan ehdottaa lääkärille lääkemäärän nostamista. Ehkä mä joskus saan taas itseni hallintaan. Ehkä mä joskus saan taas elää normaalisti. Tai ehkä mä olen seuraavan kymmenen vuoden päästä suljetulla. Ehkä mä en ikinä enää parannu. Se pelottaa. Että vaikka kuinka yrittäisin taistella omituisia olojani vastaan, niin se ei välttämättä auta. Välttämättä siitä ei ole mitään hyötyä.
Lääkkeistä on. Tosin, välillä tuntuu, että tarvin lääkkeitä kestääkseni lääkkeitä. Välillä tuntuu, että tarvitsen pillereitä nukahtaakseni, herätäkseni, ajatellakseni, saadakseni jotain aikaan ja ollakseni ihmisten kanssa sosiaalisessa kanssakäynnissä ilman ahdistusta. Tuntuu niin hullulta. Ah. Vihaan sanaa hullu.
Välillä tunnen olevani niin sotkussa kaikkien ajatusteni kanssa. Välillä taas kaikki tuntuu paljon selvemmältä. Välillä taas.. en tiedä.
Sekavaa, myönnän.
Mun pitäisi syödä jotain tänäänkin.
En vain jaksa.
Halua.
Pysty.
Kykene.
Mutta mä yritän.
Wednesday, August 26, 2009
Sail away to the other side.
H _ A _ N _ K _ A _ L _ A _ A _ !
Vaikea olo.
Mä itkin kun T lähti. Seisoin perkeleen lentokentällä ja takerruin epätoivoisesti sen takkiin.
dontleavemetrevordontgo.
Ei sekään olisi halunnut lähteä. Mutta pakko on pakko.
Muhun sattuu.
Mä haluan sen. Enkä ketään muuta.
Vittuun M ja kaikki muut.
Mä haluan vaan T:n.
Mun on paha olla taas.
Mä en pysty jatkaan elämääni.
Mä en osaa.
Neljäkaks lähenee, kolmen kilon päässä enää.
Tästä ei tuu vittuakaan.
Mä en pysty. Kykene mihinkään.
Haluan pois täältä.
Jälleen kerran.
POIS !
Vittusaatana.
rakasta mua mä en kestä olla yksin
Vaikea olo.
Mä itkin kun T lähti. Seisoin perkeleen lentokentällä ja takerruin epätoivoisesti sen takkiin.
dontleavemetrevordontgo.
Ei sekään olisi halunnut lähteä. Mutta pakko on pakko.
Muhun sattuu.
Mä haluan sen. Enkä ketään muuta.
Vittuun M ja kaikki muut.
Mä haluan vaan T:n.
Mun on paha olla taas.
Mä en pysty jatkaan elämääni.
Mä en osaa.
Neljäkaks lähenee, kolmen kilon päässä enää.
Tästä ei tuu vittuakaan.
Mä en pysty. Kykene mihinkään.
Haluan pois täältä.
Jälleen kerran.
POIS !
Vittusaatana.
rakasta mua mä en kestä olla yksin
Monday, August 24, 2009
..and our hearts beating faster.
T:n syleilyssä myöhäisenä elokuun iltana Töölönlahden rannalla.
Siinä mä seison. Samalla paikalla, missä olen ollut niin monesti M:n kanssa. Nyt toisen miehen kanssa. Toisen miehen syleilyssä.
Tunnen itseni onnelliseksi, mutta samalla onnettomaksi.
T kuiskaa hiljaa, että sen pitäisi mennä. Mä soperran dontleaveme.
I don't want, but I have to T huokaisee täydellisellä amerikanenglannillaan suoraan mun korvaani.
Enkä mä voi olla suutelematta sitä suulle.
Ja mun pieni sydän räjähtää, kun se päästää otteensa. Sanoo, että hän menee nyt nukkumaan, see you tomorrow.
Sure, I call you.
Ja mä tunnen itseni niin pieneksi nyt tässä tyhjyydessä. Mä mahduin sen syleilyyn täydellisesti. Kuin se olisi tarkoitettu vain mulle.
Ja mulla on niin ikävä.
Siinä mä seison. Samalla paikalla, missä olen ollut niin monesti M:n kanssa. Nyt toisen miehen kanssa. Toisen miehen syleilyssä.
Tunnen itseni onnelliseksi, mutta samalla onnettomaksi.
T kuiskaa hiljaa, että sen pitäisi mennä. Mä soperran dontleaveme.
I don't want, but I have to T huokaisee täydellisellä amerikanenglannillaan suoraan mun korvaani.
Enkä mä voi olla suutelematta sitä suulle.
Ja mun pieni sydän räjähtää, kun se päästää otteensa. Sanoo, että hän menee nyt nukkumaan, see you tomorrow.
Sure, I call you.
Ja mä tunnen itseni niin pieneksi nyt tässä tyhjyydessä. Mä mahduin sen syleilyyn täydellisesti. Kuin se olisi tarkoitettu vain mulle.
Ja mulla on niin ikävä.
Saturday, August 22, 2009
Tavallaan kai jokainen on surullinen.
Loppu on alkanut. 49 kiloa rikki aamulla. Tää on mulle kuolemaksi. En kykene enää nostamaan itseäni tästä ylös. Vittu.
T tuli.
Sen kanssa koko päivän. <3
Tavallaan olen onnellinen.
T tuli.
Sen kanssa koko päivän. <3
Tavallaan olen onnellinen.
Friday, August 21, 2009
♥
Rakkaus on merkki kurjuudestamme.
Jumala voi rakastaa vain itseään.
Me ainoastaan jotakin muuta.
- Simone Weil______________________________
Tuesday, August 18, 2009
Sunday, August 16, 2009
Mitään tolkkua missään?
Mä vaan kelaan, uudestaan ja uudestaan, että miten kaikki olis paljon helpompaa, jos ottaisin itseäni niskasta kiinni ja yrittäisin ryhdistäytyä - sen sijaan siis, että ei jäisi pelkäksi yritykseksi. (Ehkä mä salaa nautin tästä huonosta olosta, epämääräisistä päivistä ja pillereistä.)
Lopettaisin kaikki huonot tavat yksitellen.
Ensiksi kaikki säätäminen syömisen kanssa. Paino on heittelehtinyt kesän aikana, mutta pudonnut multa on se kymmenisen kiloa.
Mikä tällaisena sadanseitsemänkymmenensentin hukkapätkänä meinaa alipainoa. Se neljäkaks kiloa ei todellakaan ole kaukana, jos elän tähän tapaan. Se neljäkaks ja letkuruokinta, niinkuin joskus... aikoja sitten.
Siihen emme pyri. Todellakaan. Ei enää.
Asia numero kaksi, mikä pitäisi saada järjestykseen on oma pää. Mikä ei ole ihan helpoimmasta päästä, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tarkemmin sanottuna siis pitäisi saada nyt selvyyttä mun ja M:n tilanteeseen. Siihen, että onko meidän mahdollista jatkaa suhdettamme vielä, vai ei. Toinen asia on sitten T/L. Mä olen ihan sydänjuuriani myöten rakastunut! Enkä edes ajattele mitään muuta enää, kuin vain ja ainoastaan häntä.
Mikä on mua ja M:aa ajatellen aika paska juttu. Toisaalta taas pelkään, että tarvitsen ja haen itselleni taas vain huoltajaa, enkä mitään oikeata seurustelusuhdetta. Kyllä juu, nautin turvallisuuden tunteesta, nautin siitä, kun saan kokea olevani rakastettu ja haluttu. En vaan itse aina anna vastakaikua, mikä on varsin vittumainen juttu. Välillä musta tuntuu, että olen riippuvainen varattuna olemisen tunteesta. Siitä, että mulla on koko ajan joku, jonka luokse mennä ja palata, kun maailma ei mua avosylin otakaan vastaan.
Helvetin säälittävää. Mutta hei, meikäläinenhän on varsin säälittävä olento.
Kolmas juttu onkin tämä päihteiden käytön lopettaminen ja omien nappieni ajallaan ottaminen. Mikä ei aina onnistu johtuen käytetystä alkoholista tai muista pilsuista. Tai ehkä tämän pitäisi olla asia numero kaksi, eikä kolme. Anygay, siis joo tosiaan, lopetan alkoholin liikakäytön ja alan ottamaan oman lääkitykseni ajallaan. Luovun myös kaikista muistakin pilsuista. Tupakasta luovun, sitten kun saan kaiken muun tasapainoon, jotta pääni kestää tuosta stressinpoistajasta irroittamisen.
Ja juoksemista, sekä muuta liikuntaa, yritän tasapainottaa tuon syömisen kanssa. Jos en syö, niin ei lenkillekään ole menemistä. Koska se on kuitenkin mulla niin, että mun on pakko liikkua ja purkaa paineita siten. Syön mä tai en, niin mä liikun. Tupakasta kun pääsen eroon, niin ei siinä ole muuta suuntaa kunnolleni kuin kohti tähtiä ja taivaita!
Mutta sitä odotellessa vittuunnun suhteellisen surkeaan kuntooni.
Missä on ne yöt, jotka juoksin läpeensä vain lievittääkseni silloista angstiani?
Mihin ne on kadonneet? Mihin se teräskunto on? Missä on mun kestävyyteni?
Mä rakastin ja rakastan edelleen juoksemista. Mutta kaikki muu - syöminen lähinnä - on pilannut siitä joskus saamani nautinnon.
Inhottaa.
Mun pitäisi olla nukkumassa. Oh yes.
Kiitos ja näkemiin.
Jutellaan taas kun törmätään.
Lopettaisin kaikki huonot tavat yksitellen.
Ensiksi kaikki säätäminen syömisen kanssa. Paino on heittelehtinyt kesän aikana, mutta pudonnut multa on se kymmenisen kiloa.
Mikä tällaisena sadanseitsemänkymmenensentin hukkapätkänä meinaa alipainoa. Se neljäkaks kiloa ei todellakaan ole kaukana, jos elän tähän tapaan. Se neljäkaks ja letkuruokinta, niinkuin joskus... aikoja sitten.
Siihen emme pyri. Todellakaan. Ei enää.
Asia numero kaksi, mikä pitäisi saada järjestykseen on oma pää. Mikä ei ole ihan helpoimmasta päästä, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tarkemmin sanottuna siis pitäisi saada nyt selvyyttä mun ja M:n tilanteeseen. Siihen, että onko meidän mahdollista jatkaa suhdettamme vielä, vai ei. Toinen asia on sitten T/L. Mä olen ihan sydänjuuriani myöten rakastunut! Enkä edes ajattele mitään muuta enää, kuin vain ja ainoastaan häntä.
Mikä on mua ja M:aa ajatellen aika paska juttu. Toisaalta taas pelkään, että tarvitsen ja haen itselleni taas vain huoltajaa, enkä mitään oikeata seurustelusuhdetta. Kyllä juu, nautin turvallisuuden tunteesta, nautin siitä, kun saan kokea olevani rakastettu ja haluttu. En vaan itse aina anna vastakaikua, mikä on varsin vittumainen juttu. Välillä musta tuntuu, että olen riippuvainen varattuna olemisen tunteesta. Siitä, että mulla on koko ajan joku, jonka luokse mennä ja palata, kun maailma ei mua avosylin otakaan vastaan.
Helvetin säälittävää. Mutta hei, meikäläinenhän on varsin säälittävä olento.
Kolmas juttu onkin tämä päihteiden käytön lopettaminen ja omien nappieni ajallaan ottaminen. Mikä ei aina onnistu johtuen käytetystä alkoholista tai muista pilsuista. Tai ehkä tämän pitäisi olla asia numero kaksi, eikä kolme. Anygay, siis joo tosiaan, lopetan alkoholin liikakäytön ja alan ottamaan oman lääkitykseni ajallaan. Luovun myös kaikista muistakin pilsuista. Tupakasta luovun, sitten kun saan kaiken muun tasapainoon, jotta pääni kestää tuosta stressinpoistajasta irroittamisen.
Ja juoksemista, sekä muuta liikuntaa, yritän tasapainottaa tuon syömisen kanssa. Jos en syö, niin ei lenkillekään ole menemistä. Koska se on kuitenkin mulla niin, että mun on pakko liikkua ja purkaa paineita siten. Syön mä tai en, niin mä liikun. Tupakasta kun pääsen eroon, niin ei siinä ole muuta suuntaa kunnolleni kuin kohti tähtiä ja taivaita!
Mutta sitä odotellessa vittuunnun suhteellisen surkeaan kuntooni.
Missä on ne yöt, jotka juoksin läpeensä vain lievittääkseni silloista angstiani?
Mihin ne on kadonneet? Mihin se teräskunto on? Missä on mun kestävyyteni?
Mä rakastin ja rakastan edelleen juoksemista. Mutta kaikki muu - syöminen lähinnä - on pilannut siitä joskus saamani nautinnon.
Inhottaa.
Mun pitäisi olla nukkumassa. Oh yes.
Kiitos ja näkemiin.
Jutellaan taas kun törmätään.
Friday, August 14, 2009
Rakkautta?
LinK sanoo:
i want you. i want you with your problems. with your defect and weaknesses. i need you. you are the most special and the wisest guy that i have ever meet. and believe me, i have meet a lot of guys. but any of them is not like you. youre special.
LinK sanoo:
youre tough but still so gentle. you know what you want. and i believe that you will get it. and more. you can reach anything in your life. anything. i believe so.
LinK sanoo:
i know this come so fast and such but what if i come in finland? like a vacation or such. so we good meet and talk and learn to know each other better. i have money. my parents have money. i can come. but only if you want it too.
Severi sanoo:
I'm quite confused. But yeah, come if you want. I want to meet you face to face, too. You are interesting person. And I like you.
LinK sanoo:
geez... i like you too. but its a deal, right? that i come to finland.
Severi sanoo:
Deal !
LinK sanoo:
: )
LinK sanoo:
soo.. when? is 22. - 26. days ok?
Severi sanoo:
Agree perfect. (:
LinK sanoo:
cool. we meet then. face to face.
i want you. i want you with your problems. with your defect and weaknesses. i need you. you are the most special and the wisest guy that i have ever meet. and believe me, i have meet a lot of guys. but any of them is not like you. youre special.
LinK sanoo:
youre tough but still so gentle. you know what you want. and i believe that you will get it. and more. you can reach anything in your life. anything. i believe so.
LinK sanoo:
i know this come so fast and such but what if i come in finland? like a vacation or such. so we good meet and talk and learn to know each other better. i have money. my parents have money. i can come. but only if you want it too.
Severi sanoo:
I'm quite confused. But yeah, come if you want. I want to meet you face to face, too. You are interesting person. And I like you.
LinK sanoo:
geez... i like you too. but its a deal, right? that i come to finland.
Severi sanoo:
Deal !
LinK sanoo:
: )
LinK sanoo:
soo.. when? is 22. - 26. days ok?
Severi sanoo:
Agree perfect. (:
LinK sanoo:
cool. we meet then. face to face.
Saturday, August 8, 2009
Mulla ei aivot toimi.
Olo on räkänen, tukkoinen, flunssainen.
Veikkaisin allergiaa.
Enkä jaksa edes kirjoittaa englanniksi.
T soitti mulle tunti sitten. Puhuin sen kanssa. En tiedä, että miksi koen olevani rakastunut, vaikka en ole kyseistä henkilöä ikinä nähnytkään. Kaipaan sitä, ikävöin. Se on niin upea persoona, etten haluaisi elää hetkeäkään ilman hänen seuraansa. Mutta vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Ei tällaisena rahattomana, kämpättömänä, koulutettomana, aivokuolleena hyypiönä.
Inhoan olla tällainen. Inhoan asioita, jotka ovat johtaneet tähän. Ennen kaikkea inhoan olla niin vitun rakastunut ihmiseen, josta en tiedä juuri muuta kuin sen, mitä olen hänen kanssaan jutellut mesessä ja puhelimessa. Silti sydämeni väittää minun olevan riippuvainen hänestä.
Mikä ei ole mahdollista. Ei voi olla.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaaa.
Mun poskionteloihin sattuu. Silmiä särkee. Päätä särkee. Vammanen olo. Väsyttäisikin.
En vaan jaksa mennä nukkumaan. En halua mennä nukkumaan, koska T on mesessä.
Elämä on niin vitun julmaa.
Vitun sekavaa kaikki.
En ole syönyt tänään mitään.
Enkä aio syödäkään.
Ei tee mieli. Ei ole nälkä.
Voin hyvin.
Olo on räkänen, tukkoinen, flunssainen.
Veikkaisin allergiaa.
Enkä jaksa edes kirjoittaa englanniksi.
T soitti mulle tunti sitten. Puhuin sen kanssa. En tiedä, että miksi koen olevani rakastunut, vaikka en ole kyseistä henkilöä ikinä nähnytkään. Kaipaan sitä, ikävöin. Se on niin upea persoona, etten haluaisi elää hetkeäkään ilman hänen seuraansa. Mutta vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Ei tällaisena rahattomana, kämpättömänä, koulutettomana, aivokuolleena hyypiönä.
Inhoan olla tällainen. Inhoan asioita, jotka ovat johtaneet tähän. Ennen kaikkea inhoan olla niin vitun rakastunut ihmiseen, josta en tiedä juuri muuta kuin sen, mitä olen hänen kanssaan jutellut mesessä ja puhelimessa. Silti sydämeni väittää minun olevan riippuvainen hänestä.
Mikä ei ole mahdollista. Ei voi olla.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaaa.
Mun poskionteloihin sattuu. Silmiä särkee. Päätä särkee. Vammanen olo. Väsyttäisikin.
En vaan jaksa mennä nukkumaan. En halua mennä nukkumaan, koska T on mesessä.
Elämä on niin vitun julmaa.
Vitun sekavaa kaikki.
En ole syönyt tänään mitään.
Enkä aio syödäkään.
Ei tee mieli. Ei ole nälkä.
Voin hyvin.
Friday, August 7, 2009
En jaksa kirjoittaa tänään.
Rakastuminen on vittumaista.
Kaukopuheluita illasta toiseen, jotta voisin kuulla hänen äänensä.
Jos en soita, hän soittaa.
Miksi hänen pitää asua niin helvetin kaukana?
Kaukopuheluita illasta toiseen, jotta voisin kuulla hänen äänensä.
Jos en soita, hän soittaa.
Miksi hänen pitää asua niin helvetin kaukana?
Subscribe to:
Comments (Atom)