We was young and strong enough.

Torstaista saakka olen nyt majaillut M:lla. Joskin nyt oli pakko tulla näyttäytymään kotona, että kaikki on okei. Illaksi ollaan vielä menossa kaupungille M:n kanssa.

Tästä ajasta lauantai oli kaikkein hämmentävin päivä monella tavalla.

Näin entisen tyttöystäväni, E:n. Törmättiin kaupungilla ihan sattumalta. Hämmentävää oli se, että se minua joskus suuresti viehättänyt ja kiehtonut goottius oli hävinnyt ulkonäöllisesti lähes kokonaan hänestä. Eniten tunteita minussa herätti se, että E oli raskaana.
Lievää järkytystä, ikävääkin ehkä. Hänen piti synnyttää minulle lapsia, eikä kenellekään muulle. Niin me ainakin joskus suunniteltiin. Hän seurustelee nykyään jonkun 25-vuotiaan miehen kanssa. Se herätti minussa hämmennystä. 18-vuotias ja paksuna. En tosin tiedä, että sattumalta vai ihan suunnitellusti. Jälkimmäistä toivon, vaikka E:n tuntien sattuma olisi ihan luonnollinen vastaus tässäkin asiassa. Hänet tuntien tosin tiedän, että oli siinä sitten käynyt kummin tahansa, hän kantaisi vastuunsa. Hän oli viidennellä kuulla kuulemma.
Se oli vaan niin hassu fiilis. Tyttö on saman ikäinen kuin minä ja siinä missä minä en olisi vielä valmis isyyteen, hän odotteleekin jo lasta. Hänen kanssaan olen seurustellut, häntä olen rakastanut ja itseasiassa tavallaan rakastan vieläkin. Olen häneen ollut kyllä yhteydessä, mutta en tosin kovin paljoa sen jälkeen kun olen takaisin sairaalaan joutunut. Vuosi sitten siis.

Lauantai-ilta meni dokatessa. Poikkeuksellisesti näin. Oli outo fiilis juoda pitkästä aikaa. Ja kummatkin tietty joivat ja oltiinhan siinä sitten pienessä humalassa. Tarkoitus oli juoda sen verran, että seuraavana päivänä vielä muisti pelaisi ja darra ei olisi kovin järisyttävä.
Siinäpä sitten roikuttiin yli puolen yön jonkun nuorisoporukan kanssa, jossa oli tuttuja mm. J ja M:n bändikavereita sekä M:n joku entinen, tai niin mä ainakin käsitin. Mulla ei siellä tuttuja näkynyt ja mä luulen, että mun entiset juomatutut on varmaan siirtynyt kovempiin aineisiin, kuin alkoholiin ja tupakkaan. Joskaan en nyt ole asiasta varma, eikä asia oikeastaan edes pahemmin kiinnosta.

Joskus aamuyöstä, ehkä kahden aikaan, palailtiin M:n kämpille. Loppu yö oli sanalla sanoen kiihkeä ja täynnä suudelmia.

Heräiltiin sitten aamulla samalla patjalla hirveään päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Tai minä ainakin voin pahoin. Oksetti aivan järjettömästi. Ja iltalääkkeet oli jääneet ottamatta. Eikä aamulääkkeetkään oikein meinanneet alas mennä.

Nyt sitten istutaan meillä. Äiti ei ole kotona vaihteeksi. Sanaakaan ei aiota sille sanoa lauantaipäivästä tai yöstäkään sen puoleen. Ei vanhempien tarvitse aina kaikkea tietää.

Olen onnellinen. Niin tavattoman onnellinen ja rakastunut. <3