So yep. It's english now. Feels quite strange to write in foreign language. And my head has filled with emptiness because of the chance of languages. Heh.
Soooooooo.. today. Nothing interesting. I was hanging on city center earlier today. Drunk cup of coffee on some café. And then I go to library and there I came at home.
M called later afternoon about our confused relationship. We talk hour and half. But anything didn't get clearier. I don't understand why he keep in touch with me if he hates me. (He had said that he hates me.) So yeah.. quite confusing.
I sitting here and listening music. Loneliness stalking me on corners of my room. Silence would be worser thing, thought.
I have ruined my life. And myself. But.. here we come, slowly, but coming still. I lift myself up from this shitty thing that I have called my life. It takes time, but I do it.
As I say, my head is empty. So, this is quite short entry. I might need accustom this before I could write anything depth.
Friday, July 31, 2009
Thursday, July 30, 2009
What if I start to write in english?
Harkitsen alkavani kirjoittaa blogiani englanniksi.
Varautukaa siis mahdolliseen kielen muutokseen.
Itsellenihän se ei tuota ongelmia, itsellenihän siitä ei ole mitään vaivaa.
Puolesta vai vastaan?
Varautukaa siis mahdolliseen kielen muutokseen.
Itsellenihän se ei tuota ongelmia, itsellenihän siitä ei ole mitään vaivaa.
Puolesta vai vastaan?
Tuesday, July 28, 2009
Minulla on sielunkumppani.
Link sanoo:
im mortally tired. this world is sick. ppl care just children that have cancer or some other illness. but never ever they wont see me or ppl like me. never they would not open their eyes and look how badly im broken inside. depression is a curse. no one never say any encouraging word for you. ppl treat me like i was choose this on my own! depression is illness that could kill. as cancer...
Link sanoo:
BUT the different is there that depression is mentally disease unlike cancer. you couldnt never ever prove to anyone that you really are sick and you really need help. cancer - you dont need prove anything. the illness prove itself coz its physically noticeable.
Link sanoo:
btw, do you SI'ing?
Severi sanoo:
SI'ing? What that means?
Link sanoo:
self-injuring.
Severi sanoo:
Aa. And yes, I self-injuring myself. Nowadays not so often as year(s) ago.
Link sanoo:
ok. im SI'ing myself since i was 13 y.o. now as often as then. so almost everyday.
Link sanoo:
but no one was ever think that i might have serious problems. they just think that i try to beg some attention. it hurts when ppl treat me like this. im not a monster, lunatic or anything. i just feel very bad.
Severi sanoo:
I know the feeling.
Link sanoo:
you are like me. lonely and accused, and also mentally decay. but still you have good sense of humor and will to fight your way out this blackness. you got my respect, mate.
Severi sanoo:
Well.. I feel myself very confused right now. Thanks your words, I put them deep in my heart, so I don't forgot them.
Link sanoo:
i hope you could put me in your heart. may be then i would not be so lonely anymore. and i promise i would not hurt your heart!
Severi sanoo:
Now I'm embarassed. : D Blushing, because of your words.
Link sanoo:
haha.
Severi sanoo:
But my heart is reserved for another guy. If he would ever come back.
Link sanoo:
thats okay. i could still be your soulmate. and you could me my soulmate.
im mortally tired. this world is sick. ppl care just children that have cancer or some other illness. but never ever they wont see me or ppl like me. never they would not open their eyes and look how badly im broken inside. depression is a curse. no one never say any encouraging word for you. ppl treat me like i was choose this on my own! depression is illness that could kill. as cancer...
Link sanoo:
BUT the different is there that depression is mentally disease unlike cancer. you couldnt never ever prove to anyone that you really are sick and you really need help. cancer - you dont need prove anything. the illness prove itself coz its physically noticeable.
Link sanoo:
btw, do you SI'ing?
Severi sanoo:
SI'ing? What that means?
Link sanoo:
self-injuring.
Severi sanoo:
Aa. And yes, I self-injuring myself. Nowadays not so often as year(s) ago.
Link sanoo:
ok. im SI'ing myself since i was 13 y.o. now as often as then. so almost everyday.
Link sanoo:
but no one was ever think that i might have serious problems. they just think that i try to beg some attention. it hurts when ppl treat me like this. im not a monster, lunatic or anything. i just feel very bad.
Severi sanoo:
I know the feeling.
Link sanoo:
you are like me. lonely and accused, and also mentally decay. but still you have good sense of humor and will to fight your way out this blackness. you got my respect, mate.
Severi sanoo:
Well.. I feel myself very confused right now. Thanks your words, I put them deep in my heart, so I don't forgot them.
Link sanoo:
i hope you could put me in your heart. may be then i would not be so lonely anymore. and i promise i would not hurt your heart!
Severi sanoo:
Now I'm embarassed. : D Blushing, because of your words.
Link sanoo:
haha.
Severi sanoo:
But my heart is reserved for another guy. If he would ever come back.
Link sanoo:
thats okay. i could still be your soulmate. and you could me my soulmate.
Sunday, July 26, 2009
Friday, July 24, 2009
Ahdistuskohtaus + psykoosi
helvetti alkoi puoli kolmen aikoihin aamuyöllä. mä kuulin ne äänet. ne puhu mulle. mä olin hereillä. kävin oksentamassa vessassa. pelkäsin, että mutsi kuulee. otin lääkkeitä. yritin nukkua. ne äänet ei jättäneet mua rauhaan. alko ahistaa. hyperventtiloin ja olin varma, että saan sydänkohtauksen ja kuolen. kävin herättääs äidin. se antoi mulle diapamia. otin sen. istuin sen kanssa keittiössä ja yritin rauhottua, hengittää.
kuulin ääniä. puhetta. ampiaisia. tappelevan miehen ja naisen. jotain outoja, ei ihmisiin yhdistettäviä ääniä.
oksensin toisen kerran. mutsi alko huolestumaan.
kävelin ympäriinsä asunnossa. mulla oli paha olla. halusin nukkua, väsytti saatanasti, mutta ne äänet häiritsi ja se, että mmmulla oli fyysiesti paha olo. oksetti aivan tajuttomasti. oksensinkin. kuten kerroin.
äiti sanoi soittavansa sairaalaan. löin sitä.
se säikähti ja sulkeutui makuuhuoneeseensa.
mä itkin. kuuntelin niitä ääniä ja itkin. ne sopotti jotain siitä miten mä olen paha ihminen ja miten mun pitäis tappaa itteni. lääkkeitä. suurimman osan mitä löysin, vedin naamaan. tosin melkoklailla turhaan, oksensin pian sen jälkeen taas.
sitten mä näin kun äidin makuuhuoneen oven alta tuli verta. tai niin mä ainakin kuvittelin silloin yöllä. potkin ovea, huusin.
ampiaisia. niitä oli joka paikassa. ahdisti. hyperventtiloin. pian joku yritti meidän ovesta sisään. soitti kelloa. äiti ryntäsi huoneesta avaamaan.
ja niin meikäläinen oli taas kerran aamuyöllä päivystyksen kautta osastolla. oksensin vielä muutaman kerran sairaalassa.
pääsin kotiin aamulla, kun kaikki oli taas kutakuinkin okei.
lääkärin vika, lääkkeitä ei olisi pitänyt mennä rukkailemaan suuntaan eikä toiseen. mutta olivat kuulemma liian raskaita mulle, mun elimistölle.
niin tai näin.
mua väsyttää tolkuttomasti. hävettääkin mun sekoilu. inhottaa olla tällainen vajavainen.
kuulin ääniä. puhetta. ampiaisia. tappelevan miehen ja naisen. jotain outoja, ei ihmisiin yhdistettäviä ääniä.
oksensin toisen kerran. mutsi alko huolestumaan.
kävelin ympäriinsä asunnossa. mulla oli paha olla. halusin nukkua, väsytti saatanasti, mutta ne äänet häiritsi ja se, että mmmulla oli fyysiesti paha olo. oksetti aivan tajuttomasti. oksensinkin. kuten kerroin.
äiti sanoi soittavansa sairaalaan. löin sitä.
se säikähti ja sulkeutui makuuhuoneeseensa.
mä itkin. kuuntelin niitä ääniä ja itkin. ne sopotti jotain siitä miten mä olen paha ihminen ja miten mun pitäis tappaa itteni. lääkkeitä. suurimman osan mitä löysin, vedin naamaan. tosin melkoklailla turhaan, oksensin pian sen jälkeen taas.
sitten mä näin kun äidin makuuhuoneen oven alta tuli verta. tai niin mä ainakin kuvittelin silloin yöllä. potkin ovea, huusin.
ampiaisia. niitä oli joka paikassa. ahdisti. hyperventtiloin. pian joku yritti meidän ovesta sisään. soitti kelloa. äiti ryntäsi huoneesta avaamaan.
ja niin meikäläinen oli taas kerran aamuyöllä päivystyksen kautta osastolla. oksensin vielä muutaman kerran sairaalassa.
pääsin kotiin aamulla, kun kaikki oli taas kutakuinkin okei.
lääkärin vika, lääkkeitä ei olisi pitänyt mennä rukkailemaan suuntaan eikä toiseen. mutta olivat kuulemma liian raskaita mulle, mun elimistölle.
niin tai näin.
mua väsyttää tolkuttomasti. hävettääkin mun sekoilu. inhottaa olla tällainen vajavainen.
Thursday, July 23, 2009
Psykologiaa.
1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN
Kärsii hyljeksimiensä epämieluisien asioiden vaikutuksista ja vastustaa
voimakkaasti niitä. Haluaa vain jätettävän itsensä rauhaan.
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.
Etsii mahdollisuutta ilmaista itseään herkässä ja intiimissä ilmapiirissä, jossa
esteettisyyttä tai tunteellista herkkyyttä voi suojella ja kasvattaa.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.
Halukas tunne-sitoutumiseen ja kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta
aktiviteetista.
Ahdistuu jos hänen tarpeitaan ja halujaan väärinymmärretään ja tuntee ettei ole
ketään johon turvautua ja luottaa. Itsekeskeinen ja siksi helposti loukkaantuva.
Yrittää rauhoittua ja selvitä yli-levottoman jakson jälkeen, haluton ja voimaton.
Muuttuu ärtyisäksi jos ei saa tarvitsemaansa lepoa ja rauhaa.
4. STRESSIN LÄHTEET.
Paineita seurauksena pettymyksestä joka johtanut kiihtymiseen.
Toteutumattomat toiveet aiheuttaneet epävarmuutta ja pelkoa. Tarvitsee
turvallisuudentunnetta ja uusien pettymysten välttämistä. Pelkää sivuuttamista tai
aseman ja maineen menettämistä. Uskoo ettei tulevaisuus tuo parannusta
tilanteeseen. Tämä negatiivinen asenne tekee vaatimukset liioitelluiksi ja
kieltäytyy järkevistä kompromisseista.
5. NYKYINEN ONGELMA.
Disappointment and the fear that there is no point to formulating fresh goals have led to anxiety, emptiness and an unadmitted self-contempt. His refusal to admit this leads to his adopting a
head-strong and defiant attitude.
Depleted vitality has created an intolerance for any further stimulation, or demands on his resources.
This feeling of powerlessness subjects him to agitation and acute distress. He reacts by considering that he has been victimized, and insists - with indignation, resentment and defiance - on being given his own way.
1. Musta 2. Sininen 3. Harmaa 4. Violetti 5. Punainen 6. Vihreä 7. Ruskea 8. Keltainen
1. Musta 2. Sininen 3. Violetti 4. Vihreä 5. Harmaa 6. Ruskea 7. Punainen 8. Keltainen
http://www.axlife.com/persoonallisuustesti/testi.html
Kärsii hyljeksimiensä epämieluisien asioiden vaikutuksista ja vastustaa
voimakkaasti niitä. Haluaa vain jätettävän itsensä rauhaan.
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.
Etsii mahdollisuutta ilmaista itseään herkässä ja intiimissä ilmapiirissä, jossa
esteettisyyttä tai tunteellista herkkyyttä voi suojella ja kasvattaa.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.
Halukas tunne-sitoutumiseen ja kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta
aktiviteetista.
Ahdistuu jos hänen tarpeitaan ja halujaan väärinymmärretään ja tuntee ettei ole
ketään johon turvautua ja luottaa. Itsekeskeinen ja siksi helposti loukkaantuva.
Yrittää rauhoittua ja selvitä yli-levottoman jakson jälkeen, haluton ja voimaton.
Muuttuu ärtyisäksi jos ei saa tarvitsemaansa lepoa ja rauhaa.
4. STRESSIN LÄHTEET.
Paineita seurauksena pettymyksestä joka johtanut kiihtymiseen.
Toteutumattomat toiveet aiheuttaneet epävarmuutta ja pelkoa. Tarvitsee
turvallisuudentunnetta ja uusien pettymysten välttämistä. Pelkää sivuuttamista tai
aseman ja maineen menettämistä. Uskoo ettei tulevaisuus tuo parannusta
tilanteeseen. Tämä negatiivinen asenne tekee vaatimukset liioitelluiksi ja
kieltäytyy järkevistä kompromisseista.
5. NYKYINEN ONGELMA.
Disappointment and the fear that there is no point to formulating fresh goals have led to anxiety, emptiness and an unadmitted self-contempt. His refusal to admit this leads to his adopting a
head-strong and defiant attitude.
Depleted vitality has created an intolerance for any further stimulation, or demands on his resources.
This feeling of powerlessness subjects him to agitation and acute distress. He reacts by considering that he has been victimized, and insists - with indignation, resentment and defiance - on being given his own way.
1. Musta 2. Sininen 3. Harmaa 4. Violetti 5. Punainen 6. Vihreä 7. Ruskea 8. Keltainen
1. Musta 2. Sininen 3. Violetti 4. Vihreä 5. Harmaa 6. Ruskea 7. Punainen 8. Keltainen
http://www.axlife.com/persoonallisuustesti/testi.html
Kamppi on vaarallinen paikka. Siellä törmää tuttuihin väistämättä.
Näin M:n tänään. Olin sen kämpilläkin. Puhuttiin spelttikeksien ja teen voimalla tilanteestamme. Eikä lapsellisesti puhuttu, vaan keskusteltiin vakavasti, kuin aikuiset ainakin.
Ollaan nyt puheväleissä. Jos se jotain merkitsee.
Ei se paljoa ole, mutta ehkä tarpeeksi.
Tunnen toivovani liikoja, odottavani, vaativani liikaa M:lta.
JOS se ei haluakaan antaa mulle anteeksi, ei haluakaan oikeasti olla missään väleissä mun kanssani, mutta haluaa silti puhua kaiken selväksi?
ÄÄÖÄÖÄÄÖÄÖÖÄÖÄÄ. Mä en kestä.
Näin M:n tänään. Olin sen kämpilläkin. Puhuttiin spelttikeksien ja teen voimalla tilanteestamme. Eikä lapsellisesti puhuttu, vaan keskusteltiin vakavasti, kuin aikuiset ainakin.
Ollaan nyt puheväleissä. Jos se jotain merkitsee.
Ei se paljoa ole, mutta ehkä tarpeeksi.
Tunnen toivovani liikoja, odottavani, vaativani liikaa M:lta.
JOS se ei haluakaan antaa mulle anteeksi, ei haluakaan oikeasti olla missään väleissä mun kanssani, mutta haluaa silti puhua kaiken selväksi?
ÄÄÖÄÖÄÄÖÄÖÖÄÖÄÄ. Mä en kestä.
Tuesday, July 21, 2009
I'm here without you baby but you're still on my lonely mind..
Joskus tunnen itseni perin yksinäiseksi. Etenkin silloin kun mietin kuolemaa.
Niin monta rakasta, tuttua ja vähemmän tuttua on mennyt oman käden kautta tai sairauden syömänä.
Minä itse olen silti yhä täällä. Jotenkin kummallisesti.. yhä tässä.
Loppujen lopuksi uskon elämän olevan hyvä asia. Tiedän oikeasti haluavani elää, olla olemassa. Olla olemassa kaikesta vittumaisuudesta huolimatta. Kaikesta siitä, mitä on joskus tapahtunut. Kaikesta siitä huolimatta, joka teki minut tällaiseksi.
Puhun taas itsestäni, valitettavasti.
Juttelin E:n kanssa tänään. Teki hyvää puhua sen kanssa, tällä kertaa tosin hieman järkevämmässä mielentilassa kuin viimeeksi, mutta silti. Jotenkin salaisesti kaipaan sitä aikaa sen kanssa. Sitä kaikkea yhteistä sen kanssa. Mutta tiedän, etten saa sitä takaisin. En nyt, en koskaan. Ja hyväksyn sen, mutta ei se ikävää poista, siltikään.
Olen ajatellut Mikaa enemmän kuin muuta, tänäänkin. Toivonut, että saisin rohkeutta soittaa. Tai että se voisi soittaa minulle. Tajuaisi, kuinka tärkeä on puhua ja viimeistellä asiat.
Joskus toivoisin, että olisi joku vielä yhä antamassa turpaan, etten erehtyisi liian itsevarmaksi ihmiseksi. Vaikkakin - mitä se auttaisi? Joutuisin esittämään kestävämpää kuin oikeasti olenkaan. Tässä vaiheessa se menisi jo pahoinpitelyn puolelle, ei sillä, etteikö olisi mennyt jo vuosia sitten. Mutta nyt ehkä olisin kyllin viisas tekemään siitä ilmoituksen, sen sijaan, että pelkästään ajattelisin sen olevan minulle ihan oikein - että olisin ansainnut sen.
Ja taas saapuu hiljaisuus - hetki, jolloin en tiedä, mitä sanoisin ja unohdun istumaan silmät kiinni ja kuuntelemaan taustalla soivaa 3DD:tä. Jotain, jonka voimalla lohdutin itseäni viimeeksi, kun en ollut M:n kanssa yhdessä. Ja helvetti, taas M. M siellä ja M täällä ja M mun päässä. Lähde jo hittoon, kun et takaisin aio kuitenkaan tulla.
Niin monta rakasta, tuttua ja vähemmän tuttua on mennyt oman käden kautta tai sairauden syömänä.
Minä itse olen silti yhä täällä. Jotenkin kummallisesti.. yhä tässä.
Loppujen lopuksi uskon elämän olevan hyvä asia. Tiedän oikeasti haluavani elää, olla olemassa. Olla olemassa kaikesta vittumaisuudesta huolimatta. Kaikesta siitä, mitä on joskus tapahtunut. Kaikesta siitä huolimatta, joka teki minut tällaiseksi.
Puhun taas itsestäni, valitettavasti.
Juttelin E:n kanssa tänään. Teki hyvää puhua sen kanssa, tällä kertaa tosin hieman järkevämmässä mielentilassa kuin viimeeksi, mutta silti. Jotenkin salaisesti kaipaan sitä aikaa sen kanssa. Sitä kaikkea yhteistä sen kanssa. Mutta tiedän, etten saa sitä takaisin. En nyt, en koskaan. Ja hyväksyn sen, mutta ei se ikävää poista, siltikään.
Olen ajatellut Mikaa enemmän kuin muuta, tänäänkin. Toivonut, että saisin rohkeutta soittaa. Tai että se voisi soittaa minulle. Tajuaisi, kuinka tärkeä on puhua ja viimeistellä asiat.
Joskus toivoisin, että olisi joku vielä yhä antamassa turpaan, etten erehtyisi liian itsevarmaksi ihmiseksi. Vaikkakin - mitä se auttaisi? Joutuisin esittämään kestävämpää kuin oikeasti olenkaan. Tässä vaiheessa se menisi jo pahoinpitelyn puolelle, ei sillä, etteikö olisi mennyt jo vuosia sitten. Mutta nyt ehkä olisin kyllin viisas tekemään siitä ilmoituksen, sen sijaan, että pelkästään ajattelisin sen olevan minulle ihan oikein - että olisin ansainnut sen.
Ja taas saapuu hiljaisuus - hetki, jolloin en tiedä, mitä sanoisin ja unohdun istumaan silmät kiinni ja kuuntelemaan taustalla soivaa 3DD:tä. Jotain, jonka voimalla lohdutin itseäni viimeeksi, kun en ollut M:n kanssa yhdessä. Ja helvetti, taas M. M siellä ja M täällä ja M mun päässä. Lähde jo hittoon, kun et takaisin aio kuitenkaan tulla.
Everything I know, and anywhere I go
It gets hard but it won't take away my love
And when the last one falls, when it's all said and done
it gets hard but it won't take away my love
Jaksaako vai ei? Vammasta. Ikävä. Kaikki.
T U L E takaisin, kuuletko, TULE takaisin.
Et sä kuule, kyllä mä sen tiedän. Mutta ei mua mikään silti estä huutamasta yöhön.
Mutta en nyt kuitenkaan viitsi huutaa, ettei naapurit herää. Ne ei kuitenkaan tykkää mun epätoivoisesta mölinästä.
...hankalaa kun ei tiedä minne mennä ja kenen syliin on luvallista mennä.. ja ennen kaikkea, odottaako sinua vai eikö odota..
Sunday, July 19, 2009
Toivontäytteinen sunnuntai.
Ehkä mä sittenkin selviän tästä kaikesta, EHKÄ mulla on mahdollisuus jatkaa elämää.
Ilman M:aa. Ehkä.
Olen tavannut ihmisiä, uusia ihmisiä, niin netissä kuin ihan livenäkin. Tehnyt asioita, jotka lievittää tuskaa, jonka olen itse saanut aikaan itsessäni.. Ja M:ssa. Toivon sydämeni pohjasta, että se jotenkin kummallisesti pystyisi antamaan anteeksi ja tulemaan takaisin. Tajuan kuitenkin, että mun on tehtävä helvetisti töitä sen eteen, että meidän suhde tulee joskus ees olemaan kaveritasolla. Niin paljon on tehtävä. Enkä todellakaan ole mikään ihmissuhde-ekspertti, en lue ihmisiä kuin avointa kirjaa. En aina edes ymmärrä itseäni, sitä miksi teen jotain, vaikka ei pitäisi.
Istuskelen koneella. Lähden kahdeksalta lenkille. Pakko mennä. Tahdon mennä. Selvittämään ajatuksiani.
Olen mesessä, juttelen K:n ja J:n kanssa. Sekä tekstailen yhden toisen J:n kanssa. Tuntuu pitkästä aikaa hyvältä olla yhteydessä ihmisiin, etenkin K:an, jonka kanssa tunnen juttelevani muutenkin liian vähän.
Tekstari-J on uusi tuttavuuteni, joku varsin nuori tyttö, joka hakee(?) minulta jotain "lohtua" elämänsä harmauteen. Sinällään ymmärrän hyvin - hain minäkin joskus lohtua toisilta ihmisiltä. Sellaisilta, jotka eivät oikeasti kyenneet minua auttamaan.
Mese-J on myöskin toinen uusi tuttavuuteni, 24 v. heteromies, joka jotenkin hassulla tavalla ymmärtää minua ja jonka kanssa tunnen jotenkin oudosti olevani samalla aaltopituudella. Ollaan toistaiseksi jutusteltu kaikesta mahdollisesta mitä mieleen on juolahtanut. Jotain mitä en ole ennen kenenkään kanssa tehnyt.
Pitäisi soittaa E:lle ja kertoa, että mitä päässäni liikkuu ja kysellä M-rintamasta. Mitään uutta tuskin on, mutta ei saa lakata toivomasta. Kumpa vaan saisin selvitettyä tämän kaiken, vaikka ei tässä paljoa selvittämistä olekaan. Minä mokasin. Mutta mitä voin tehdä korjatakseni virheeni?
En tiedä. Pystyn ja en pysty kuvittelemaan, miltä M:sta on mahtanut tuntua, kun olen särkenyt hänen luottamuksensa. Ja sen kaiken, mitä meillä oli.
Sen kaiken, mitä nyt suunnattomasti kaipaan. Mutta tiedän sen, että nyt on mentävä eteenpäin. Annettava ajankulua ja tehdä tehtävänsä - aikahan parantaa haavat.
Ehkä M:kin on jossain vaiheessa valmis keskustelemaan asiasta kunnolla. Ehkä. Ja jos ei - niin ymmärrän hyvin. Mutta mun ei pidä jäädä odottamaan sitä ja rypemään itsesäälissä. Ei todellakaan. Siirryn eteenpäin, M on valmis sitten kun on.
S soitti tänään. Kysyi mitä kuuluu! Oli tavattoman helpottavaa saada jutella hänen kanssaan. Vaihtaa kuulumisia. Suruja tosin oli hänelläkin, mutta sanoin, että kyllä niistä selviää. S sanoi, että tuska on voimavara, jota pitää vain osata käyttää oikein. Välillä sattuu ja välillä masentaa - se on elämää ja vain ponnistelemalla eteenpäin siitä selviää.
Jotenkin niin hämmentävää kuulla joltain itseään nuoremmalta jotain viisasta. Mutta joo.
Nyt olis se lenkki kohillaan. Kellokin on kahta vaille tasan kahdeksan.
Kiitti ja kuitti
" - Keijo "
Ilman M:aa. Ehkä.
Olen tavannut ihmisiä, uusia ihmisiä, niin netissä kuin ihan livenäkin. Tehnyt asioita, jotka lievittää tuskaa, jonka olen itse saanut aikaan itsessäni.. Ja M:ssa. Toivon sydämeni pohjasta, että se jotenkin kummallisesti pystyisi antamaan anteeksi ja tulemaan takaisin. Tajuan kuitenkin, että mun on tehtävä helvetisti töitä sen eteen, että meidän suhde tulee joskus ees olemaan kaveritasolla. Niin paljon on tehtävä. Enkä todellakaan ole mikään ihmissuhde-ekspertti, en lue ihmisiä kuin avointa kirjaa. En aina edes ymmärrä itseäni, sitä miksi teen jotain, vaikka ei pitäisi.
Istuskelen koneella. Lähden kahdeksalta lenkille. Pakko mennä. Tahdon mennä. Selvittämään ajatuksiani.
Olen mesessä, juttelen K:n ja J:n kanssa. Sekä tekstailen yhden toisen J:n kanssa. Tuntuu pitkästä aikaa hyvältä olla yhteydessä ihmisiin, etenkin K:an, jonka kanssa tunnen juttelevani muutenkin liian vähän.
Tekstari-J on uusi tuttavuuteni, joku varsin nuori tyttö, joka hakee(?) minulta jotain "lohtua" elämänsä harmauteen. Sinällään ymmärrän hyvin - hain minäkin joskus lohtua toisilta ihmisiltä. Sellaisilta, jotka eivät oikeasti kyenneet minua auttamaan.
Mese-J on myöskin toinen uusi tuttavuuteni, 24 v. heteromies, joka jotenkin hassulla tavalla ymmärtää minua ja jonka kanssa tunnen jotenkin oudosti olevani samalla aaltopituudella. Ollaan toistaiseksi jutusteltu kaikesta mahdollisesta mitä mieleen on juolahtanut. Jotain mitä en ole ennen kenenkään kanssa tehnyt.
Pitäisi soittaa E:lle ja kertoa, että mitä päässäni liikkuu ja kysellä M-rintamasta. Mitään uutta tuskin on, mutta ei saa lakata toivomasta. Kumpa vaan saisin selvitettyä tämän kaiken, vaikka ei tässä paljoa selvittämistä olekaan. Minä mokasin. Mutta mitä voin tehdä korjatakseni virheeni?
En tiedä. Pystyn ja en pysty kuvittelemaan, miltä M:sta on mahtanut tuntua, kun olen särkenyt hänen luottamuksensa. Ja sen kaiken, mitä meillä oli.
Sen kaiken, mitä nyt suunnattomasti kaipaan. Mutta tiedän sen, että nyt on mentävä eteenpäin. Annettava ajankulua ja tehdä tehtävänsä - aikahan parantaa haavat.
Ehkä M:kin on jossain vaiheessa valmis keskustelemaan asiasta kunnolla. Ehkä. Ja jos ei - niin ymmärrän hyvin. Mutta mun ei pidä jäädä odottamaan sitä ja rypemään itsesäälissä. Ei todellakaan. Siirryn eteenpäin, M on valmis sitten kun on.
S soitti tänään. Kysyi mitä kuuluu! Oli tavattoman helpottavaa saada jutella hänen kanssaan. Vaihtaa kuulumisia. Suruja tosin oli hänelläkin, mutta sanoin, että kyllä niistä selviää. S sanoi, että tuska on voimavara, jota pitää vain osata käyttää oikein. Välillä sattuu ja välillä masentaa - se on elämää ja vain ponnistelemalla eteenpäin siitä selviää.
Jotenkin niin hämmentävää kuulla joltain itseään nuoremmalta jotain viisasta. Mutta joo.
Nyt olis se lenkki kohillaan. Kellokin on kahta vaille tasan kahdeksan.
Kiitti ja kuitti
" - Keijo "
Hyvää huomenta
Aika ottaa itseään niskasta kiinni, kirjoittaa jotain muutakin kuin epätoivoa.
Jotain muuta...
Mitä olen tehnyt?
Ikävöinyt. Ikävöinyt niin suunnattomasti. Iltaisin on ollut paha olla - olen itkenyt, kävellyt edes takaisin ja istunut ja tuijottanut M:n kuvaa, niin säälittävältä kuin kuulostaakin.
Yhtenä iltana istuin puhelimen kanssa M:n numero esillä ja tärisin, koska olisin halunnut soittaa, mutta en uskaltanut. Enkä uskalla vieläkään.
Jotain muuta...
Mitä olen tehnyt?
Ikävöinyt. Ikävöinyt niin suunnattomasti. Iltaisin on ollut paha olla - olen itkenyt, kävellyt edes takaisin ja istunut ja tuijottanut M:n kuvaa, niin säälittävältä kuin kuulostaakin.
Yhtenä iltana istuin puhelimen kanssa M:n numero esillä ja tärisin, koska olisin halunnut soittaa, mutta en uskaltanut. Enkä uskalla vieläkään.
"Ei haittaa, jos pidät nekrofiliasta."
"Mutta haittaisiko sinua jos hoitelisin itseni samalla kun esim. katselisin kuvaasi?"
Mikään ei saa tehokkaammin sanattomaksi.
Voi itku mun sairasta elämääni.
Mikään ei saa tehokkaammin sanattomaksi.
Voi itku mun sairasta elämääni.
Friday, July 17, 2009
Tuesday, July 14, 2009
Subscribe to:
Posts (Atom)