LinK sanoo:
i want you. i want you with your problems. with your defect and weaknesses. i need you. you are the most special and the wisest guy that i have ever meet. and believe me, i have meet a lot of guys. but any of them is not like you. youre special.
LinK sanoo:
youre tough but still so gentle. you know what you want. and i believe that you will get it. and more. you can reach anything in your life. anything. i believe so.
LinK sanoo:
i know this come so fast and such but what if i come in finland? like a vacation or such. so we good meet and talk and learn to know each other better. i have money. my parents have money. i can come. but only if you want it too.
Severi sanoo:
I'm quite confused. But yeah, come if you want. I want to meet you face to face, too. You are interesting person. And I like you.
LinK sanoo:
geez... i like you too. but its a deal, right? that i come to finland.
Severi sanoo:
Deal !
LinK sanoo:
: )
LinK sanoo:
soo.. when? is 22. - 26. days ok?
Severi sanoo:
Agree perfect. (:
LinK sanoo:
cool. we meet then. face to face.
Friday, August 14, 2009
Saturday, August 8, 2009
Mulla ei aivot toimi.
Olo on räkänen, tukkoinen, flunssainen.
Veikkaisin allergiaa.
Enkä jaksa edes kirjoittaa englanniksi.
T soitti mulle tunti sitten. Puhuin sen kanssa. En tiedä, että miksi koen olevani rakastunut, vaikka en ole kyseistä henkilöä ikinä nähnytkään. Kaipaan sitä, ikävöin. Se on niin upea persoona, etten haluaisi elää hetkeäkään ilman hänen seuraansa. Mutta vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Ei tällaisena rahattomana, kämpättömänä, koulutettomana, aivokuolleena hyypiönä.
Inhoan olla tällainen. Inhoan asioita, jotka ovat johtaneet tähän. Ennen kaikkea inhoan olla niin vitun rakastunut ihmiseen, josta en tiedä juuri muuta kuin sen, mitä olen hänen kanssaan jutellut mesessä ja puhelimessa. Silti sydämeni väittää minun olevan riippuvainen hänestä.
Mikä ei ole mahdollista. Ei voi olla.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaaa.
Mun poskionteloihin sattuu. Silmiä särkee. Päätä särkee. Vammanen olo. Väsyttäisikin.
En vaan jaksa mennä nukkumaan. En halua mennä nukkumaan, koska T on mesessä.
Elämä on niin vitun julmaa.
Vitun sekavaa kaikki.
En ole syönyt tänään mitään.
Enkä aio syödäkään.
Ei tee mieli. Ei ole nälkä.
Voin hyvin.
Olo on räkänen, tukkoinen, flunssainen.
Veikkaisin allergiaa.
Enkä jaksa edes kirjoittaa englanniksi.
T soitti mulle tunti sitten. Puhuin sen kanssa. En tiedä, että miksi koen olevani rakastunut, vaikka en ole kyseistä henkilöä ikinä nähnytkään. Kaipaan sitä, ikävöin. Se on niin upea persoona, etten haluaisi elää hetkeäkään ilman hänen seuraansa. Mutta vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Ei tällaisena rahattomana, kämpättömänä, koulutettomana, aivokuolleena hyypiönä.
Inhoan olla tällainen. Inhoan asioita, jotka ovat johtaneet tähän. Ennen kaikkea inhoan olla niin vitun rakastunut ihmiseen, josta en tiedä juuri muuta kuin sen, mitä olen hänen kanssaan jutellut mesessä ja puhelimessa. Silti sydämeni väittää minun olevan riippuvainen hänestä.
Mikä ei ole mahdollista. Ei voi olla.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaaa.
Mun poskionteloihin sattuu. Silmiä särkee. Päätä särkee. Vammanen olo. Väsyttäisikin.
En vaan jaksa mennä nukkumaan. En halua mennä nukkumaan, koska T on mesessä.
Elämä on niin vitun julmaa.
Vitun sekavaa kaikki.
En ole syönyt tänään mitään.
Enkä aio syödäkään.
Ei tee mieli. Ei ole nälkä.
Voin hyvin.
Friday, August 7, 2009
En jaksa kirjoittaa tänään.
Rakastuminen on vittumaista.
Kaukopuheluita illasta toiseen, jotta voisin kuulla hänen äänensä.
Jos en soita, hän soittaa.
Miksi hänen pitää asua niin helvetin kaukana?
Kaukopuheluita illasta toiseen, jotta voisin kuulla hänen äänensä.
Jos en soita, hän soittaa.
Miksi hänen pitää asua niin helvetin kaukana?
Sunday, August 2, 2009
Left me in my self-pity.
I'm listening Apulanta right now. Song called "Pahempi toistaan" ("Worser than other"). It reminds me some strange way of me and Mika's relationship, that came to it's end little time ago.
I feel quite separate. Separated from other people. They won't give me the respection without Mika, wich is quite annoying. But what I can do? My company is not the wanted on those social circles. I'm the sick one, that people, who anyone won't know on the street when I walk approach. So.. I don't have much to do. I'm just trash for those people. Nothing more. And still I think that there are few quite nice people whose I want to know better. But they won't me, so.. yeah.
It's hard but I have used to it. Used to that I don't belong to anywhere.
Life is and we let it be.
Yesterday, I dyed my hair just because my natural haircolour was coming. I hate it. I want it black. And now it's black. Black, black, black.
And some quite new pal developed an argue with me, 'cause I didn't have energy to talk with her yesterday. Because of that, she sent me some very stupid textmessages all the evening and almost all the night. It hurts, to tell the truth. But I just didn't have the energy to try to understand and listen her problems. I don't know why I was thinking that she would understand my situation, but no, I guess.
But everyone did not get it, I'm just a human. I just can't take the pain away from anyone when I'm pain in with myself. I listen when I can, I support, I encourage. But still I'm just a human, I can't help ceaselessly. And it hurts when someone don't get it.
Anxiety is calling me again.
I have start smoking just relieve my stress and anxiety. But now my cigarette case has became empty. I have smoked today too much. So.. may be it's just good thing when I don't have left anything. May be I buy tomorrow more. Will see.
Today I have ate only a chocolate bar. And chewing gum. And water, of course. But nothing else. I feel quite empty - but not hungry - and well. Energetic. For a quite long time.
Tomorrow I have control visit on hospital, I have to go speech my mental and physical health to there. I might get to back to division _if_ I tell how I really doing. And - I could say - I don't do very well, even I feel like it.
But there is so much things that I have not written in here.
I have taken some pills, so I could forget all the mistakes that I have done. But it has been just a momentarily relief.
I have purge my stomach with laxatives.
I have vomit.
I have eat ravenously.
I have cried and cut, when I have feel very anxiety.
I want to believe I can stand on my own, but the truth is.. I can not.
It is very pressing to even think how much damage I have done to myself. Just 'cause Mika's and my relationship gets broken. And I'm the quilty one. It is really... I can't even describe that feeling. I should not been dissappointed, 'cause it was me, who did it. I'm in regret right now. I have punished myself so badly. And yeah.. I don't want to talk of things like this, but still I talk. I'm stupid.
May be I shut the fuck up for little time.
When I get over this anxiety and self-pity.
I feel quite separate. Separated from other people. They won't give me the respection without Mika, wich is quite annoying. But what I can do? My company is not the wanted on those social circles. I'm the sick one, that people, who anyone won't know on the street when I walk approach. So.. I don't have much to do. I'm just trash for those people. Nothing more. And still I think that there are few quite nice people whose I want to know better. But they won't me, so.. yeah.
It's hard but I have used to it. Used to that I don't belong to anywhere.
Life is and we let it be.
Yesterday, I dyed my hair just because my natural haircolour was coming. I hate it. I want it black. And now it's black. Black, black, black.
And some quite new pal developed an argue with me, 'cause I didn't have energy to talk with her yesterday. Because of that, she sent me some very stupid textmessages all the evening and almost all the night. It hurts, to tell the truth. But I just didn't have the energy to try to understand and listen her problems. I don't know why I was thinking that she would understand my situation, but no, I guess.
But everyone did not get it, I'm just a human. I just can't take the pain away from anyone when I'm pain in with myself. I listen when I can, I support, I encourage. But still I'm just a human, I can't help ceaselessly. And it hurts when someone don't get it.
Anxiety is calling me again.
I have start smoking just relieve my stress and anxiety. But now my cigarette case has became empty. I have smoked today too much. So.. may be it's just good thing when I don't have left anything. May be I buy tomorrow more. Will see.
Today I have ate only a chocolate bar. And chewing gum. And water, of course. But nothing else. I feel quite empty - but not hungry - and well. Energetic. For a quite long time.
Tomorrow I have control visit on hospital, I have to go speech my mental and physical health to there. I might get to back to division _if_ I tell how I really doing. And - I could say - I don't do very well, even I feel like it.
But there is so much things that I have not written in here.
I have taken some pills, so I could forget all the mistakes that I have done. But it has been just a momentarily relief.
I have purge my stomach with laxatives.
I have vomit.
I have eat ravenously.
I have cried and cut, when I have feel very anxiety.
I want to believe I can stand on my own, but the truth is.. I can not.
It is very pressing to even think how much damage I have done to myself. Just 'cause Mika's and my relationship gets broken. And I'm the quilty one. It is really... I can't even describe that feeling. I should not been dissappointed, 'cause it was me, who did it. I'm in regret right now. I have punished myself so badly. And yeah.. I don't want to talk of things like this, but still I talk. I'm stupid.
May be I shut the fuck up for little time.
When I get over this anxiety and self-pity.
Friday, July 31, 2009
It's english now.
So yep. It's english now. Feels quite strange to write in foreign language. And my head has filled with emptiness because of the chance of languages. Heh.
Soooooooo.. today. Nothing interesting. I was hanging on city center earlier today. Drunk cup of coffee on some café. And then I go to library and there I came at home.
M called later afternoon about our confused relationship. We talk hour and half. But anything didn't get clearier. I don't understand why he keep in touch with me if he hates me. (He had said that he hates me.) So yeah.. quite confusing.
I sitting here and listening music. Loneliness stalking me on corners of my room. Silence would be worser thing, thought.
I have ruined my life. And myself. But.. here we come, slowly, but coming still. I lift myself up from this shitty thing that I have called my life. It takes time, but I do it.
As I say, my head is empty. So, this is quite short entry. I might need accustom this before I could write anything depth.
Soooooooo.. today. Nothing interesting. I was hanging on city center earlier today. Drunk cup of coffee on some café. And then I go to library and there I came at home.
M called later afternoon about our confused relationship. We talk hour and half. But anything didn't get clearier. I don't understand why he keep in touch with me if he hates me. (He had said that he hates me.) So yeah.. quite confusing.
I sitting here and listening music. Loneliness stalking me on corners of my room. Silence would be worser thing, thought.
I have ruined my life. And myself. But.. here we come, slowly, but coming still. I lift myself up from this shitty thing that I have called my life. It takes time, but I do it.
As I say, my head is empty. So, this is quite short entry. I might need accustom this before I could write anything depth.
Thursday, July 30, 2009
What if I start to write in english?
Harkitsen alkavani kirjoittaa blogiani englanniksi.
Varautukaa siis mahdolliseen kielen muutokseen.
Itsellenihän se ei tuota ongelmia, itsellenihän siitä ei ole mitään vaivaa.
Puolesta vai vastaan?
Varautukaa siis mahdolliseen kielen muutokseen.
Itsellenihän se ei tuota ongelmia, itsellenihän siitä ei ole mitään vaivaa.
Puolesta vai vastaan?
Tuesday, July 28, 2009
Minulla on sielunkumppani.
Link sanoo:
im mortally tired. this world is sick. ppl care just children that have cancer or some other illness. but never ever they wont see me or ppl like me. never they would not open their eyes and look how badly im broken inside. depression is a curse. no one never say any encouraging word for you. ppl treat me like i was choose this on my own! depression is illness that could kill. as cancer...
Link sanoo:
BUT the different is there that depression is mentally disease unlike cancer. you couldnt never ever prove to anyone that you really are sick and you really need help. cancer - you dont need prove anything. the illness prove itself coz its physically noticeable.
Link sanoo:
btw, do you SI'ing?
Severi sanoo:
SI'ing? What that means?
Link sanoo:
self-injuring.
Severi sanoo:
Aa. And yes, I self-injuring myself. Nowadays not so often as year(s) ago.
Link sanoo:
ok. im SI'ing myself since i was 13 y.o. now as often as then. so almost everyday.
Link sanoo:
but no one was ever think that i might have serious problems. they just think that i try to beg some attention. it hurts when ppl treat me like this. im not a monster, lunatic or anything. i just feel very bad.
Severi sanoo:
I know the feeling.
Link sanoo:
you are like me. lonely and accused, and also mentally decay. but still you have good sense of humor and will to fight your way out this blackness. you got my respect, mate.
Severi sanoo:
Well.. I feel myself very confused right now. Thanks your words, I put them deep in my heart, so I don't forgot them.
Link sanoo:
i hope you could put me in your heart. may be then i would not be so lonely anymore. and i promise i would not hurt your heart!
Severi sanoo:
Now I'm embarassed. : D Blushing, because of your words.
Link sanoo:
haha.
Severi sanoo:
But my heart is reserved for another guy. If he would ever come back.
Link sanoo:
thats okay. i could still be your soulmate. and you could me my soulmate.
im mortally tired. this world is sick. ppl care just children that have cancer or some other illness. but never ever they wont see me or ppl like me. never they would not open their eyes and look how badly im broken inside. depression is a curse. no one never say any encouraging word for you. ppl treat me like i was choose this on my own! depression is illness that could kill. as cancer...
Link sanoo:
BUT the different is there that depression is mentally disease unlike cancer. you couldnt never ever prove to anyone that you really are sick and you really need help. cancer - you dont need prove anything. the illness prove itself coz its physically noticeable.
Link sanoo:
btw, do you SI'ing?
Severi sanoo:
SI'ing? What that means?
Link sanoo:
self-injuring.
Severi sanoo:
Aa. And yes, I self-injuring myself. Nowadays not so often as year(s) ago.
Link sanoo:
ok. im SI'ing myself since i was 13 y.o. now as often as then. so almost everyday.
Link sanoo:
but no one was ever think that i might have serious problems. they just think that i try to beg some attention. it hurts when ppl treat me like this. im not a monster, lunatic or anything. i just feel very bad.
Severi sanoo:
I know the feeling.
Link sanoo:
you are like me. lonely and accused, and also mentally decay. but still you have good sense of humor and will to fight your way out this blackness. you got my respect, mate.
Severi sanoo:
Well.. I feel myself very confused right now. Thanks your words, I put them deep in my heart, so I don't forgot them.
Link sanoo:
i hope you could put me in your heart. may be then i would not be so lonely anymore. and i promise i would not hurt your heart!
Severi sanoo:
Now I'm embarassed. : D Blushing, because of your words.
Link sanoo:
haha.
Severi sanoo:
But my heart is reserved for another guy. If he would ever come back.
Link sanoo:
thats okay. i could still be your soulmate. and you could me my soulmate.
Sunday, July 26, 2009
Friday, July 24, 2009
Ahdistuskohtaus + psykoosi
helvetti alkoi puoli kolmen aikoihin aamuyöllä. mä kuulin ne äänet. ne puhu mulle. mä olin hereillä. kävin oksentamassa vessassa. pelkäsin, että mutsi kuulee. otin lääkkeitä. yritin nukkua. ne äänet ei jättäneet mua rauhaan. alko ahistaa. hyperventtiloin ja olin varma, että saan sydänkohtauksen ja kuolen. kävin herättääs äidin. se antoi mulle diapamia. otin sen. istuin sen kanssa keittiössä ja yritin rauhottua, hengittää.
kuulin ääniä. puhetta. ampiaisia. tappelevan miehen ja naisen. jotain outoja, ei ihmisiin yhdistettäviä ääniä.
oksensin toisen kerran. mutsi alko huolestumaan.
kävelin ympäriinsä asunnossa. mulla oli paha olla. halusin nukkua, väsytti saatanasti, mutta ne äänet häiritsi ja se, että mmmulla oli fyysiesti paha olo. oksetti aivan tajuttomasti. oksensinkin. kuten kerroin.
äiti sanoi soittavansa sairaalaan. löin sitä.
se säikähti ja sulkeutui makuuhuoneeseensa.
mä itkin. kuuntelin niitä ääniä ja itkin. ne sopotti jotain siitä miten mä olen paha ihminen ja miten mun pitäis tappaa itteni. lääkkeitä. suurimman osan mitä löysin, vedin naamaan. tosin melkoklailla turhaan, oksensin pian sen jälkeen taas.
sitten mä näin kun äidin makuuhuoneen oven alta tuli verta. tai niin mä ainakin kuvittelin silloin yöllä. potkin ovea, huusin.
ampiaisia. niitä oli joka paikassa. ahdisti. hyperventtiloin. pian joku yritti meidän ovesta sisään. soitti kelloa. äiti ryntäsi huoneesta avaamaan.
ja niin meikäläinen oli taas kerran aamuyöllä päivystyksen kautta osastolla. oksensin vielä muutaman kerran sairaalassa.
pääsin kotiin aamulla, kun kaikki oli taas kutakuinkin okei.
lääkärin vika, lääkkeitä ei olisi pitänyt mennä rukkailemaan suuntaan eikä toiseen. mutta olivat kuulemma liian raskaita mulle, mun elimistölle.
niin tai näin.
mua väsyttää tolkuttomasti. hävettääkin mun sekoilu. inhottaa olla tällainen vajavainen.
kuulin ääniä. puhetta. ampiaisia. tappelevan miehen ja naisen. jotain outoja, ei ihmisiin yhdistettäviä ääniä.
oksensin toisen kerran. mutsi alko huolestumaan.
kävelin ympäriinsä asunnossa. mulla oli paha olla. halusin nukkua, väsytti saatanasti, mutta ne äänet häiritsi ja se, että mmmulla oli fyysiesti paha olo. oksetti aivan tajuttomasti. oksensinkin. kuten kerroin.
äiti sanoi soittavansa sairaalaan. löin sitä.
se säikähti ja sulkeutui makuuhuoneeseensa.
mä itkin. kuuntelin niitä ääniä ja itkin. ne sopotti jotain siitä miten mä olen paha ihminen ja miten mun pitäis tappaa itteni. lääkkeitä. suurimman osan mitä löysin, vedin naamaan. tosin melkoklailla turhaan, oksensin pian sen jälkeen taas.
sitten mä näin kun äidin makuuhuoneen oven alta tuli verta. tai niin mä ainakin kuvittelin silloin yöllä. potkin ovea, huusin.
ampiaisia. niitä oli joka paikassa. ahdisti. hyperventtiloin. pian joku yritti meidän ovesta sisään. soitti kelloa. äiti ryntäsi huoneesta avaamaan.
ja niin meikäläinen oli taas kerran aamuyöllä päivystyksen kautta osastolla. oksensin vielä muutaman kerran sairaalassa.
pääsin kotiin aamulla, kun kaikki oli taas kutakuinkin okei.
lääkärin vika, lääkkeitä ei olisi pitänyt mennä rukkailemaan suuntaan eikä toiseen. mutta olivat kuulemma liian raskaita mulle, mun elimistölle.
niin tai näin.
mua väsyttää tolkuttomasti. hävettääkin mun sekoilu. inhottaa olla tällainen vajavainen.
Thursday, July 23, 2009
Psykologiaa.
1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN
Kärsii hyljeksimiensä epämieluisien asioiden vaikutuksista ja vastustaa
voimakkaasti niitä. Haluaa vain jätettävän itsensä rauhaan.
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.
Etsii mahdollisuutta ilmaista itseään herkässä ja intiimissä ilmapiirissä, jossa
esteettisyyttä tai tunteellista herkkyyttä voi suojella ja kasvattaa.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.
Halukas tunne-sitoutumiseen ja kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta
aktiviteetista.
Ahdistuu jos hänen tarpeitaan ja halujaan väärinymmärretään ja tuntee ettei ole
ketään johon turvautua ja luottaa. Itsekeskeinen ja siksi helposti loukkaantuva.
Yrittää rauhoittua ja selvitä yli-levottoman jakson jälkeen, haluton ja voimaton.
Muuttuu ärtyisäksi jos ei saa tarvitsemaansa lepoa ja rauhaa.
4. STRESSIN LÄHTEET.
Paineita seurauksena pettymyksestä joka johtanut kiihtymiseen.
Toteutumattomat toiveet aiheuttaneet epävarmuutta ja pelkoa. Tarvitsee
turvallisuudentunnetta ja uusien pettymysten välttämistä. Pelkää sivuuttamista tai
aseman ja maineen menettämistä. Uskoo ettei tulevaisuus tuo parannusta
tilanteeseen. Tämä negatiivinen asenne tekee vaatimukset liioitelluiksi ja
kieltäytyy järkevistä kompromisseista.
5. NYKYINEN ONGELMA.
Disappointment and the fear that there is no point to formulating fresh goals have led to anxiety, emptiness and an unadmitted self-contempt. His refusal to admit this leads to his adopting a
head-strong and defiant attitude.
Depleted vitality has created an intolerance for any further stimulation, or demands on his resources.
This feeling of powerlessness subjects him to agitation and acute distress. He reacts by considering that he has been victimized, and insists - with indignation, resentment and defiance - on being given his own way.
1. Musta 2. Sininen 3. Harmaa 4. Violetti 5. Punainen 6. Vihreä 7. Ruskea 8. Keltainen
1. Musta 2. Sininen 3. Violetti 4. Vihreä 5. Harmaa 6. Ruskea 7. Punainen 8. Keltainen
http://www.axlife.com/persoonallisuustesti/testi.html
Kärsii hyljeksimiensä epämieluisien asioiden vaikutuksista ja vastustaa
voimakkaasti niitä. Haluaa vain jätettävän itsensä rauhaan.
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.
Etsii mahdollisuutta ilmaista itseään herkässä ja intiimissä ilmapiirissä, jossa
esteettisyyttä tai tunteellista herkkyyttä voi suojella ja kasvattaa.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.
Halukas tunne-sitoutumiseen ja kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta
aktiviteetista.
Ahdistuu jos hänen tarpeitaan ja halujaan väärinymmärretään ja tuntee ettei ole
ketään johon turvautua ja luottaa. Itsekeskeinen ja siksi helposti loukkaantuva.
Yrittää rauhoittua ja selvitä yli-levottoman jakson jälkeen, haluton ja voimaton.
Muuttuu ärtyisäksi jos ei saa tarvitsemaansa lepoa ja rauhaa.
4. STRESSIN LÄHTEET.
Paineita seurauksena pettymyksestä joka johtanut kiihtymiseen.
Toteutumattomat toiveet aiheuttaneet epävarmuutta ja pelkoa. Tarvitsee
turvallisuudentunnetta ja uusien pettymysten välttämistä. Pelkää sivuuttamista tai
aseman ja maineen menettämistä. Uskoo ettei tulevaisuus tuo parannusta
tilanteeseen. Tämä negatiivinen asenne tekee vaatimukset liioitelluiksi ja
kieltäytyy järkevistä kompromisseista.
5. NYKYINEN ONGELMA.
Disappointment and the fear that there is no point to formulating fresh goals have led to anxiety, emptiness and an unadmitted self-contempt. His refusal to admit this leads to his adopting a
head-strong and defiant attitude.
Depleted vitality has created an intolerance for any further stimulation, or demands on his resources.
This feeling of powerlessness subjects him to agitation and acute distress. He reacts by considering that he has been victimized, and insists - with indignation, resentment and defiance - on being given his own way.
1. Musta 2. Sininen 3. Harmaa 4. Violetti 5. Punainen 6. Vihreä 7. Ruskea 8. Keltainen
1. Musta 2. Sininen 3. Violetti 4. Vihreä 5. Harmaa 6. Ruskea 7. Punainen 8. Keltainen
http://www.axlife.com/persoonallisuustesti/testi.html
Kamppi on vaarallinen paikka. Siellä törmää tuttuihin väistämättä.
Näin M:n tänään. Olin sen kämpilläkin. Puhuttiin spelttikeksien ja teen voimalla tilanteestamme. Eikä lapsellisesti puhuttu, vaan keskusteltiin vakavasti, kuin aikuiset ainakin.
Ollaan nyt puheväleissä. Jos se jotain merkitsee.
Ei se paljoa ole, mutta ehkä tarpeeksi.
Tunnen toivovani liikoja, odottavani, vaativani liikaa M:lta.
JOS se ei haluakaan antaa mulle anteeksi, ei haluakaan oikeasti olla missään väleissä mun kanssani, mutta haluaa silti puhua kaiken selväksi?
ÄÄÖÄÖÄÄÖÄÖÖÄÖÄÄ. Mä en kestä.
Näin M:n tänään. Olin sen kämpilläkin. Puhuttiin spelttikeksien ja teen voimalla tilanteestamme. Eikä lapsellisesti puhuttu, vaan keskusteltiin vakavasti, kuin aikuiset ainakin.
Ollaan nyt puheväleissä. Jos se jotain merkitsee.
Ei se paljoa ole, mutta ehkä tarpeeksi.
Tunnen toivovani liikoja, odottavani, vaativani liikaa M:lta.
JOS se ei haluakaan antaa mulle anteeksi, ei haluakaan oikeasti olla missään väleissä mun kanssani, mutta haluaa silti puhua kaiken selväksi?
ÄÄÖÄÖÄÄÖÄÖÖÄÖÄÄ. Mä en kestä.
Tuesday, July 21, 2009
I'm here without you baby but you're still on my lonely mind..
Joskus tunnen itseni perin yksinäiseksi. Etenkin silloin kun mietin kuolemaa.
Niin monta rakasta, tuttua ja vähemmän tuttua on mennyt oman käden kautta tai sairauden syömänä.
Minä itse olen silti yhä täällä. Jotenkin kummallisesti.. yhä tässä.
Loppujen lopuksi uskon elämän olevan hyvä asia. Tiedän oikeasti haluavani elää, olla olemassa. Olla olemassa kaikesta vittumaisuudesta huolimatta. Kaikesta siitä, mitä on joskus tapahtunut. Kaikesta siitä huolimatta, joka teki minut tällaiseksi.
Puhun taas itsestäni, valitettavasti.
Juttelin E:n kanssa tänään. Teki hyvää puhua sen kanssa, tällä kertaa tosin hieman järkevämmässä mielentilassa kuin viimeeksi, mutta silti. Jotenkin salaisesti kaipaan sitä aikaa sen kanssa. Sitä kaikkea yhteistä sen kanssa. Mutta tiedän, etten saa sitä takaisin. En nyt, en koskaan. Ja hyväksyn sen, mutta ei se ikävää poista, siltikään.
Olen ajatellut Mikaa enemmän kuin muuta, tänäänkin. Toivonut, että saisin rohkeutta soittaa. Tai että se voisi soittaa minulle. Tajuaisi, kuinka tärkeä on puhua ja viimeistellä asiat.
Joskus toivoisin, että olisi joku vielä yhä antamassa turpaan, etten erehtyisi liian itsevarmaksi ihmiseksi. Vaikkakin - mitä se auttaisi? Joutuisin esittämään kestävämpää kuin oikeasti olenkaan. Tässä vaiheessa se menisi jo pahoinpitelyn puolelle, ei sillä, etteikö olisi mennyt jo vuosia sitten. Mutta nyt ehkä olisin kyllin viisas tekemään siitä ilmoituksen, sen sijaan, että pelkästään ajattelisin sen olevan minulle ihan oikein - että olisin ansainnut sen.
Ja taas saapuu hiljaisuus - hetki, jolloin en tiedä, mitä sanoisin ja unohdun istumaan silmät kiinni ja kuuntelemaan taustalla soivaa 3DD:tä. Jotain, jonka voimalla lohdutin itseäni viimeeksi, kun en ollut M:n kanssa yhdessä. Ja helvetti, taas M. M siellä ja M täällä ja M mun päässä. Lähde jo hittoon, kun et takaisin aio kuitenkaan tulla.
Niin monta rakasta, tuttua ja vähemmän tuttua on mennyt oman käden kautta tai sairauden syömänä.
Minä itse olen silti yhä täällä. Jotenkin kummallisesti.. yhä tässä.
Loppujen lopuksi uskon elämän olevan hyvä asia. Tiedän oikeasti haluavani elää, olla olemassa. Olla olemassa kaikesta vittumaisuudesta huolimatta. Kaikesta siitä, mitä on joskus tapahtunut. Kaikesta siitä huolimatta, joka teki minut tällaiseksi.
Puhun taas itsestäni, valitettavasti.
Juttelin E:n kanssa tänään. Teki hyvää puhua sen kanssa, tällä kertaa tosin hieman järkevämmässä mielentilassa kuin viimeeksi, mutta silti. Jotenkin salaisesti kaipaan sitä aikaa sen kanssa. Sitä kaikkea yhteistä sen kanssa. Mutta tiedän, etten saa sitä takaisin. En nyt, en koskaan. Ja hyväksyn sen, mutta ei se ikävää poista, siltikään.
Olen ajatellut Mikaa enemmän kuin muuta, tänäänkin. Toivonut, että saisin rohkeutta soittaa. Tai että se voisi soittaa minulle. Tajuaisi, kuinka tärkeä on puhua ja viimeistellä asiat.
Joskus toivoisin, että olisi joku vielä yhä antamassa turpaan, etten erehtyisi liian itsevarmaksi ihmiseksi. Vaikkakin - mitä se auttaisi? Joutuisin esittämään kestävämpää kuin oikeasti olenkaan. Tässä vaiheessa se menisi jo pahoinpitelyn puolelle, ei sillä, etteikö olisi mennyt jo vuosia sitten. Mutta nyt ehkä olisin kyllin viisas tekemään siitä ilmoituksen, sen sijaan, että pelkästään ajattelisin sen olevan minulle ihan oikein - että olisin ansainnut sen.
Ja taas saapuu hiljaisuus - hetki, jolloin en tiedä, mitä sanoisin ja unohdun istumaan silmät kiinni ja kuuntelemaan taustalla soivaa 3DD:tä. Jotain, jonka voimalla lohdutin itseäni viimeeksi, kun en ollut M:n kanssa yhdessä. Ja helvetti, taas M. M siellä ja M täällä ja M mun päässä. Lähde jo hittoon, kun et takaisin aio kuitenkaan tulla.
Everything I know, and anywhere I go
It gets hard but it won't take away my love
And when the last one falls, when it's all said and done
it gets hard but it won't take away my love
Jaksaako vai ei? Vammasta. Ikävä. Kaikki.
T U L E takaisin, kuuletko, TULE takaisin.
Et sä kuule, kyllä mä sen tiedän. Mutta ei mua mikään silti estä huutamasta yöhön.
Mutta en nyt kuitenkaan viitsi huutaa, ettei naapurit herää. Ne ei kuitenkaan tykkää mun epätoivoisesta mölinästä.
...hankalaa kun ei tiedä minne mennä ja kenen syliin on luvallista mennä.. ja ennen kaikkea, odottaako sinua vai eikö odota..
Subscribe to:
Posts (Atom)